12 päivän motivaatiopiikki ja kuinka se syntyi

Minulla katkesi eilen 12 peräkkäisen motivaatiopiikin putki. Vain kaksitoista päivää, saatat ajatella, mutta työelämässä se on kuulkaas aika monta tehokasta työtuntia. Henkisesti tuntuu kuin olisin ollut kahden viikon lomalla, ja olen taas valmiimpi antamaan itsestäni hieman enemmän (kunhan ensin selviän tästä lomaltapaluukrapulasta).

Kahdentoista päivän putki lienee oma ennätykseni. Onko se sitten säälittävää, ettei sitä pidempää aikaa ole kokenut? Ei. Ensinnäkin pitää huomata, että nämä päivät olivat putkeen. Välissä ei ollut siis yhtäkään sellaista #ilovemyjob #bs -päivää. Lisäksi nyt puhutaan motivaatiopiikistä, joka on paljon enemmän kuin motivoitunut tai jopa innostunut. Ja jotta tuntee olevansa ylhäällä, pitää välillä käydä alempanakin.

Kiitos, Riikka Pajunen!

Parin viikon piikkini sai alkunsa jo yli kuukausi sitten, kun autoin ystävääni työnhaussa. Löysin Riikka Pajusen luennon piilotyöpaikoista ja inspiroiduin. Suutuin oikein meille suomalaisille, kun emme ajattele uraamme ja osaamistamme riittävästi. Jokaisenhan pitää saada tehdä juuri sitä, mitä haluaa. Tein itsestäni kiinnostuskartan, osaamiskartan, kokemuskartan, tavoitekartan ja piirsin itselleni unelmien työpaikkaa. Samalla tulin muokanneeksi omaa työnkuvaani, kun ymmärsin oman merkitykseni työyhteisössämme.

Kiitos, tyhmä!

Toinen motivaatiopiikkiin vaikuttanut taustatekijä oli työnohjaajakoulutukseni opiskelijaryhmä, jota tyhmäksikin kutsutaan. En ole koskaan kokenut vastaavaa ryhmäytymisen tunnetta kuin tämän kaksivuotisen oppimispolun alkutaipaleella. Minulla oli edellisellä lähikerralla ensimmäinen työnohjausharjoitteluni – siinä kaikkien edessä turvallisessa ympäristössä. Silloin ymmärsin oman merkitykseni opiskelijaryhmässämme.

Minusta tuli henkilöbrändääjä

Olen puhunut työyhteisössäni työntekijälähettilyydestä ja erityisesti työntekijäosuudesta siinä. Järjestin työkavereilleni sosiaalisen myynnin koulutustilaisuuden, ja sen suurimmaksi anniksi nousi ehdottomasti omien asiantuntijoidemme brändi ja sen kehittäminen. Tämä edistää niin työnantajan kuin erityisesti työntekijän tulevaisuutta.

Samalla hoksasin, että minun tehtäväni on siis auttaa työkavereitani (ja btw, ihan ketä tahansa muutakin) löytämään, mitä haluaa edustaa ja ennen kaikkea mistä innostuu. Se voi olla omaan asiantuntemukseen liittyvä osa-alue tai vaikka työskentelyyn liittyvä asia. Itselläni näitä asioita, joista voin keskustella tuntitolkulla, ovat tällä hetkellä henkilöbrändäys ja etätyöskentely. Uskon molemmilla olevan ratkaiseva vaikutus myös omalle liiketoiminnallemme. Ja kas, siitä tämä motivaatiopiikki.

Kun ääripäät löysivät yhteisen kielen

Työnohjauskeskustelut ovat aina luottamuksellisia, joten en voi kovin tarkasti kuvata harjoittelutilannetta, jossa asiantuntijabrändi nousi motivaatiotekijäksi. Olin ohjaamassa minulle täysin tuntemattoman alan huippuosaajaa, jonka työyhteisön rakenteet olivat minulle vieraita ja joka olemukseltaan on rauhallinen ja asiallinen – molemmat minulle vieraita ominaisuuksia. Varsinainen ongelma oli minulle vaikea, ja huomasin ohjattavan elävän maailmassa, josta en oikein saa kiinni. Yhteinen kielemme löytyi blogikirjoittamisesta, jota hän voisi harkita vaikuttamisen välineenä. Tämä oli hänelle ”enpäs ole tullut ajatelleeksi” -tyyppinen oivallus.

Tällöin huomasin itse innostuvani ja motivoituvani toisten osaamisesta. Samasta syystä nautin todella paljon työskentelystä esimerkiksi juuri aloittaneen talousjohtajamme kanssa. Hän on äärimmäisen kovan luokan ammattilainen ja erinomainen esimerkki siitä, kuinka työkaverin ammattitaito ja sen esiin nostaminen voi luoda usean päivän motivaatiopiikin.

Kasapäin haleja työpaikoille

Kun motivoituu myös toisten osaamisesta ja niiden sanoittamisesta, on ympärillä aika paljon maaperää motivaatiopiikkien kasvulle.

Onnistuin muuten ensimmäisessä ohjausharjoittelussani erinomaisesti ja sain ryhmältä todella kannustavaa (mutta silti rakentavaakin) palautetta. Johtamisguru Pauli Juuti kertoi meille, kuinka jokainen ihminen tarvitsee päivittäin neljä halia. Nämä koulukavereiltani saadut kannustukset ympäröivät minua ainakin kymmenen halin verran.


Hani Olsson

@hanihaa

Hani työskentelee Inforin viestintäkoulutusten liiketoimintajohtajana. Hän innostuu mm. henkilöbrändeistä ja yhteisöllisyydestä etätyössä, joiden uskoo edistävän sekä tehokkuutta että työhyvinvointia. Syrämeltään hän on viestinnän (ja wanna-be-turkulaisuuden) edustaja, ja katsoo maailmaa näiden kautta – useimmiten vaaleanpunaisten silmälasien kautta.

Työssään hän on päättänyt olla rohkea ja haluaa edetä elämässä virheistä oppimalla, jonka hän nimesi johtamisfilosofiakseen edellisessä blogikirjoituksessaan ”Pomo tyri taas”.

Like and share with your friends:Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInPin on PinterestEmail this to someone