EMBA opintomatkan 3 ajatusta strategiasta

Tasan kaksi vuotta aiemmin, maaliskuussa 2012, olin Aavarannassa aloittamassa omaa EMBA-taivaltani, joka päättyi onnellisesti valmistumiseen viime joulukuussa. Valmistuttuani minua haastateltiin EMBA-ohjelmaan liittyen. Pääset lukemaan ajatukseni tästä linkistä. Mutta nyt palaan Ashridgen retkeen, joka oli hyvä tilaisuus hakea uusia ajatuksia strategisesta johtamisesta, mutta myös jakaa kokemuksia omista opinnoistani uusille opiskelijoille.

Saavuin pääjoukkoa myöhemmin suoraan päivälliselle Ashridgen komeaan päärakennukseen. Brittikeittiön antimet eivät mullistaneet makuaisteja, mutta brittiolut pelasti tilanteen, samoin mielenkiintoinen ryhmä opiskelijoita, jotka tuntuivat löytäneen yhteisen sävelen heti alkumetreiltä.

Varsinainen opiskelu alkoi seuraavana aamuna varhaisen aamulenkin ja tuhdin brittiaamiaisen jälkeen. Timo Helosuon ja Ilkka Kurkelan johdantojen jälkeen Ashridge Business Schoolin James Moncrieff johdatteli meidät strategisen johtamisen ihmeelliseen maailmaan. Iltapäivällä kävimme Lontoossa tapaamassa Suomen suurlähettilästä Pekka Huhtaniemeä ja tutustumassa lähetystön toimintaan. Päällimmäisenä jäi mieleen se, että Skotlannin itsenäisyysliikehdintä on paljon merkittävämpi juttu kuin Suomessa tiedotusvälineiden perusteella voi ymmärtää.

Illalla päätimme elää hetkessä ja jäädä Lontooseen syömään illallista bisneskoulun keittiön tarjonnan sijaan. Nautimme suurkaupungin sykkeestä, rennon modernista pubitunnelmasta sekä Toscanan herkuista.

Entäs sitten itse pääasia, opiskelu? Mitä matkasta jäi käteen? Itselleni opit tiivistyivät kolmeen asiaan: strategia sosiaalisena oppimisprosessina, yhdensuuntaistamisen merkitys ja uskomusten voima.

1. Strategia sosiaalisena oppimisprosessina

Strategisessa johtamisessa on iso kasa koulukuntia, viitekehyksiä, teorioita ja työkaluja. Hyvä ylätason jäsennys on jakaa strategiatyö analyyttiseen, visionääriseen ja sosiaaliseen osaan. Analyysi perustuu olemassa olevaan tietoon ja on siis luonteeltaan taaksepäin katsovaa. Joitain vihjeitä tulevasta voi toki saada jo tapahtuneenkin perusteella, varsinkin jos bisnes on luonteeltaan stabiilia. Visionäärisyys pyrkii irrottautumaan jo tapahtuneesta ja nykyhetkestä, ja löytämään jotain uutta ja odottamatonta. Se on siis luonteeltaan tulevaisuuteen katsovaa ja perustuu heikkoihin signaaleihin, intuitioon ja mielikuvitukseen. Sosiaalinen ulottuvuus tarkoittaa sitä, että strategia syntyy ihmisten toimesta keskinäisessä vuorovaikutuksessa, jossa tapahtuu jatkuvaa oppimista. Hyvän strategiatyön ydin on löytää näiden kolmen osa-alueen tasapaino sovittamalla strategiatyö bisneksen luonteeseen ja toimintaympäristöön: joskus jotain osa-aluetta pitää painottaa enemmän kuin muita. Sosiaalinen oppimisprosessi on kuitenkin strategiatyön mahdollistaja, jota ilman kokonaisuus ei toimi. Se nostaa esiin samat perusasiat kuin missä tahansa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa: esimerkiksi käsitteistä pitää keskustella ja ne pitää määritellä, jotta kaikki osallistujat ymmärtävät asiat samalla tavalla. Kuinka monta erilaista vastausta saat, jos kysyt eri rooleissa toimivilta ihmisiltä omassa organisaatiossasi, mitä teillä tarkoittaa “strategia”?

2. Yhdensuuntaistamisen merkitys

Kaiken toiminnan pitää olla linjassa pienintäkin yksityiskohtaa myöten, jotta koko organisaatio toimisi samojen tavoitteiden mukaisesti. Liikaa ei toki kannata ruveta viilaamaan, mutta jokainen johtaja voi jo pieniltäkin tuntuvilla asioilla edistää yhdensuuntaista toimintaa. Mieti esimerkiksi sitä, mikä merkitys johdon huomion kiinnittämisellä eri asioihin on: Jos asetat viisi priorisoitua tavoitetta seuraavalle vuodelle, mutta ensimmäisen kvartaalin aikana kyselet lähinnä tavoitteiden kaksi ja neljä toteutumisesta, niin mitkä ovat johtamasi henkilön todelliset tavoitteet ja perusteet oman toimintansa priorisoinnille? Entäpä, jos vielä eri yhteyksissä painotat tavoitteita hieman eri tavalla riippuen siitä, mikä juuri sinä päivänä sattuu tuntumaan hyvältä?

3. Uskomusten voima

Uskomukset ohjaavat yksilön ja sitä kautta organisaation toimintaa niin hyvässä kuin pahassa. Uskomus ohjaa havainnon perusteella suoraan toimintaan ilman tilanteen arviointia ja tulkintaa: näin meillä tässä tilanteessa aina on tapana tehdä. Joskus uskomukset auttavat keskittymään oleelliseen ja yksinkertaistavat toimintaa, koska jokaista tilannetta ei tarvitse arvioida erikseen. Toisaalta oppimista ja muutosta voi tapahtua vain arvioinnin ja tulkinnan kautta. Tässäkin asiassa pitäisi löytää tasapaino eli pyrkiä tunnistamaan haitalliset uskomukset, jotka estävät kehittymistä ja parempien vaihtoehtojen näkemistä. Joskus apu voi löytyä ulkopuolelta: mitä tapahtuisi, jos antaisit seuraavan strategiasi arvioitavaksi organisaatiosi ulkopuoliselle henkilölle, jolla ei ole taakkanaan samoja uskomuksia, joihin strategiasi perustuu? Tai jos lähtisit miettimään, miksi ihmeessä strategiasi syntyy juuri sen tietyn liikkeenjohdon kirjan esittämällä tavalla vuodesta toiseen?

Ari Pajunen
MIF EMBA Alumni

Like and share with your friends:Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInPin on PinterestEmail this to someone