Empatia GO – Matkaan!

Pasi istuu työpöytänsä ääressä. Ympärillä avokonttorissa leijuu raskas tunnelma. Muutama muukin näpyttelee itsekseen koneillaan. Osa porukasta on mennyt kahvihuoneeseen, josta kantautuu kiihkeää puheensorinaa. Käytävästä kuuluu kuiskailua ja muminaa. Työpaikalla on juuri ilmoitettu tulevasta organisaatio- ja toimintamallimuutoksesta, sekä yt-neuvotteluiden alkamisesta. 
Pomoja ei pahemmin näy. Yleensä heitä sentään pomppii neukkarista toiseen kiireisen näköisenä otsa kurtussa. Ohi kulkiessaan he tavallisesti yrittävät loihtia teennäisen oloisen hymyn kasvoilleen ja huudahtelevat ”tsemppauslauseita”. Paitsi Pasin oma esimies Laura, joka tulee usein juttelemaan. Häntä tuntuu ihan oikeasti kiinnostavan, mitä työntekijöille kuuluu. Hän on ollut todella positiivinen poikkeus esimiesköörissä. Mutta nyt on Laurakin kadonnut jonnekin.
Aamun tiedotustilaisuudessa kerrottiin, että firmalla menee huonosti. Ei olla pysytty samassa kehitysvauhdissa kuin kilpailijat. Organisaatiorakenne pistetään uusiksi, toimintamalleja muutetaan ja irtisanomisia on tulossa. Taas. Ei todellakaan mikään uusi juttu. Monet yt:t on jo käyty läpi. Melkein kerran vuodessa. Pikkuhiljaa työkavereita on hävinnyt viereltä, ja sitä mukaa firma on muuttanut aina vaan pienempiin tiloihin.
”Olisikohan tällä kertaa mun vuoro saada potkut?” Pasi pohdiskelee mielessään. ”Olen kyllä aina saanut hyvää palautetta työstäni. Viime kehityskeskusteluissakin sain erinomaiset arviot viime vuodelta. Mutta niin sai kyllä aina Venlakin, ja silti se sai viime kierroksella lähteä. Jos potkut nyt tulee, miten käy asuntolainan kanssa?
Pelottaa tänne jääminenkin. Nyt on jo aivan liikaa töitä, kun porukka vaan vähenee. Kaikenlaista prosessien virtaviivaistamista on tehty. Tuntuu, etten tee enää yhtään turhaa käsiliikettä. Se karmea ”hukka” on eliminoitu totta tosiaan. Silti töitä on liikaa. Työkaverit tuntuvat olevan koko ajan sairaslomalla. Työt kasautuvat. Ja nyt taas tulee jotain muutoksiakin työhön. Huh, huh.”
Samaan aikaan Pasin esimies Laura istuu yhden pikkuneukkarin nurkassa yksinään. Laura tuijottaa lamaantuneena läppärinsä ruutua. Hänkin kuuli organisaatiomuutoksesta ja alkavista yt-neuvotteluista vasta tänä aamuna. Lauran esimies, yksikön johtaja, soitti hänelle varttia ennen kuin koko henkilökunta kutsuttiin yllättäen virtuaalikokoukseen.
Organisaatiomuutos tarkoittaa, että Lauran omaa nykyistä tehtävää ei ole enää 6 viikon päästä. Taas. Tämä on tapahtunut jo monta kertaa. Laura ei muuten muutoksen sisällöstä vielä tiedä sen enempää kuin muu henkilöstökään. Lauran avomies jäi juuri työttömäksi, heillä on iso asuntolaina ja kolme lasta. Lauraa jännittää mennä tiiminsä luokse, koska ei tiedä mitä vastaisi heidän kysymyksiinsä. Miten ihmeessä täällä pärjätään vieläkin pienemmällä porukalla. Ja miten minun itseni käy?

Mikä johtamistaidoista apuun?

Kuulostaako tutulta? Tämä on valitettavasti työelämän arkipäivää juuri nyt. Ja nytpä juuri pitäisi myös tehdä parempaa tulosta. Vauhdikkaasti koko ajan muuttuvilla markkinoilla menestyksen ratkaisee yritysten innovointinopeus ja ketterä uudistumiskyky.  Viime vuosina on puhuttu paljon työn imusta, koska siitä tutkitusti seuraa tuottavuutta. Mistäköhän se motivaatio ja työn imu revitään näissä tunnelmissa?

DDI:n (Development Dimensions International) High-Resolution Leadership – analyysin kohderyhmänä oli 15 000 johtajaa 18 eri maassa ja 300 eri yrityksessä yli vuosikymmenen ajalla. Analyysissä verrattiin arviointikeskuksessa käyttäytymissimulaatioilla toteutettujen johtamisarviointien tuloksia ko. henkilöiden suoriutumiseen työssään (jälkimmäinen ko. henkilöiden esimiesten arviointiin pohjaten).

Analyysin perusteella todettiin, että kuuntelu- ja empatiataidot olivat kaikista vuorovaikutustaidoista kriittisin tekijä johtajan kokonaissuoriutumisessa. Empatiakyky määriteltiin taidoksi osoittaa, että ymmärrät muita ihmisiä ja otat heidän tunteensa huomioon. Parhaiten työssään suoriutuneet johtajat osasivat käyttää kuuntelu- ja empatiataitoja ihmisten johtamisessa. Kakkosena tuli osallistaminen, joka näkyi erityisesti parempana onnistumisena päätöksenteossa ja suunnittelussa. Kuitenkin vain 40 prosenttia johtajista arvioitiin olevan eteviä kuuntelu- ja empatiataidoissaan ja 50 prosenttia osallistamisessa.

Helsingin yliopiston Myötätunnon mullistava voima (CoPassion) -tutkimushankkeessa puolestaan näkyi vuoden 2015 lopulla tehdyn kyselyn vastauksissa myötätunnon ja kunnioittavan työyhteisön positiivinen vaikutus työn imuun.

Inhimillisyys ja empatia olisi siis näiden tutkimusten mukaan nyt valttia.

Kuuletko ja näetkö?

Kuuntelu ja empatia eivät ole lainkaan huonoja taitoja ylipäätään elämässä, osana toisia ihmisiä arvostavaa tapaa olla ja elää. Itse olen käytännön työelämässä –  osin kantapään kautta – oppinut ymmärtämään neljä syytä, miksi kuuntelu ja empatia ovat tärkeitä johtamistaitoja:

1.:
Ihmisten johtamisessa auttaa se, jos tietää ja ymmärtää, mikä itse kutakin motivoi, mitä vahvuuksia ja kiinnostuksia ihmisillä on, ja mitkä asiat arkipäivässä vievät ihmisiltä työtehoa ja intoa.
Näistä edellä mainituista on valtavan vaikea olla oikeasti perillä, ellei pysähdy ihmisiä kuuntelemaan ja ole aidosti kiinnostunut.

2.:
Ihmismielen toimintaperiaate on siitä jännä, että siihen vaikuttaa aika paljon muiden ihmisten arvostus, huomiointi ja kuuntelu, ainakin omien kokemusteni mukaan. Jos mielipiteitäsi kuunnellaan ja sinuun uskotaan –  sen sijaan, että kokisit olevasi vain näkymätön osa koneistoa –  suoriudut työssäsi paremmin.

3.:
Kuuntelu kannattaa myös siitä yksinkertaisesta syystä, että viisaus saattaakin asua jonkun muun korvien välissä kuin omien. Useamman näkökulman kuuleminen voi auttaa näkemään metsän puilta.

4.:
Muutostilanteessa asian yhteinen käsittely ja yhdessä ihmettely, tunteiden purkaminen ja avoimien kysymysten kirjaaminen auttavat kummasti eteenpäin menossa.
Tämä myös vähentää sitä, että henkilöstö jää päiväkausiksi spekulaatioita pyörittelemään, ja auttaa ihmisiä palaamaan omien tehtäviensä pariin. Tämä vaatii juuri kuuntelua ja empatiaa esimieheltä – vaikkei niitä vastauksia olisikaan aina antaa.

Ainoita tarvittavia johtamistaitoja nämä eivät suinkaan ole – esimiehen osaamispakkiin tarvitaan paljon muutakin. Ja yksi keskeinen taito on ymmärtää, mitä sieltä työkalupakista kaivetaan esiin missäkin tilanteessa.

Lohduttavaa on se, että näissä, kuten muissakin johtamistaidoissa, voi ihan oikeasti kehittyä. Valmiiksi niissä tuskin tulee koskaan.

Oli miten oli. Laura tietää hyvin, että hänen roolinsa esimiehenä on johtaa muutosta työnantajan edustajana. Omaa tiimiä pitää tukea. Pitää antaa aikaa, kuunnella, järjestää tilaisuuksia yhteiseen keskusteluun ja tunteiden purkamiseen. Pitää viestiä firman visiota ja muutoksen tavoitteita. Sitten varmistaa, että muutos lähtee käyntiin ja oikeaan suuntaan.

 

Pitää myös selvittää, mihin asioihin henkilöstö muutoksessa voisi päästä vaikuttamaan, koska niin varmistetaan sitoutuminen ja parempi lopputulos. Pitää osallistaa ja organisoida. Taas kerran.  ”Jep. Ihan just kohta. Hetken vaan tässä kokoan itseäni”, Laura sanoo itselleen. 5 minuutin päästä Laura astuu ulos huoneesta ja lähtee astelemaan kohti työntekijöitään…

Empatia GO on käynnistynyt. Lähdetään etsimään ja pyydystämään empatiataitoja työpaikoille.

 

Tarja Seppänen
Management Trainer & Coach, Change Manager / CEO
Toteutin Oy

Like and share with your friends:Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInPin on PinterestEmail this to someone