Laajenna mukavuusaluettasi ja yllätyt positiivisesti!

Opastajani, kevään abiturientti Emmi, jaksoi rauhallisesti kertoa mitä nappulaa milloinkin piti painaa. Alku oli aikamoista tunarointia, sillä tähdätessäni tuotekoodia skanneriin, heiluttelin pakkausta moneen kertaan ilmassa. Ups! Tuote ilmestyi kolmesti kuitille ja taas tarvittiin Emmin apua.

Kiitos Emmin kärsivällisyyden kassan käyttö alkoi kuitenkin pikku hiljaa sujua ja kohta tuotteet alkoivat liukua tasaisella rytmillä pitkin hihnaa. Oivalsin, että oppiminen sujuu paremmin olemalla rauhallinen ja keskittymällä. Kun hermostuin ja yritin korjata virheen nopeasti, olinkin yhtäkkiä virheiden vyyhdissä. Asiakkaiden säälivien katseiden alla pahoittelin viivytystä ja pinnistin esiin sydämellisimmän hymyni. Kärsivällisimmät asiakkaat jakoivat kannustusta ja lohduttivat, että ”harjoitellen hyvä tulee, kyllä vanhanakin vielä oppii”. Emmi totesi parin päivän kuluttua, että oppi kaikki mahdolliset temput auttaessaan minut ulos aiheuttamistani jumeista.

Juhannuksen jälkeen olin jo aika tekijä ja aloin nauttia asiakastulvasta. Aamupäivällä kymmenen tienoilla lomalaiset heräsivät ja kaupassa alkoi kova vilske, jota kesti taukoamatta sulkemisaikaan saakka. Mitä enemmän sisään lappasi uutta porukkaa ja mitä pitemmäksi kassajonot tulivat, sitä enemmän nautin työn hallinnan tunteesta. Jutusteluaiheet asiakkaiden kanssa oli löydettävä muualta kuin asiakkaiden ostoksista, sillä niiden kommentointi oli kiellettyä. Niinpä tuoreen basilikan ihanan tuoksun oli vain annettava leijua ilmassa ja tyydyttävä pohtimaan asiakkaan mukana kauanko hellepäivistä vielä saataisiin nauttia tai toivottava niiden pikaista päättymistä raikastavaan sateeseen.

Kesätyö avasi silmät sille, miten haastavaa uusien, ihan yksinkertaiseltakin näyttävien asioiden ja tehtävien oppiminen on. Olin tottunut olemaan esimies, joka jakaa tehtäviä ja antaa ohjeita: ”Huolehdi tästä.”, ”Tälle asiakkaalle pitää soittaa heti!”, ”Laitathan nämä nätisti esiin.” jne. Kiitos osaavien ja vastuuta kantavien ihmisten minun tarvitsi harvoin, jos koskaan, ohjata työtä kädestä pitäen. Nyt samojen arkisten askareiden ripeä ja laadukas tekeminen olikin minun vastuullani.

Asiakkaan silmiin helpolta näyttänyt kassatyö alkoi paljastua minulle uudessa valossa. Mitä pitemmälle kesä kului, sitä paremmin tajusin miten monta asiaa ja yksityiskohtaa kassamyyjän pitää tietää, muistaa ja osata. Haastavinta oli yhdistää ripeys ja rauhallisuus. Toimia nopeasti, mutta hosumatta ja saada asiakas tuntemaan, että olet joka solullasi keskittynyt palvelemaan juuri häntä.

Puotipuksukokemuksen pohjalta haluan kannustaa kaikkia etsimään rohkeasti uusia ja ehkä pelottaviltakin tuntuvia haasteita, joissa voi laajentaa omaa mukavuusaluettaan. Silloin löytää itsestään uusia voimia, joita ei tiennyt olevan olemassa. Uskaltamalla kohdata hetkellisen vajavaisuuden tunteen ja ottamalla vastaan tukea toisilta, avautuu eteen uusia polkuja ja mahdollisuuksia.

Kaikilla meillä on jossain työelämän vaiheessa edessä ammatin vaihto, toimialan muutos tai uuteen yrityskulttuuriin sopeutuminen. Ellet ole valmis oppimaan pieniä asioita nöyrästi, et pysty tekemään isoja muutoksia. Isoissa muutoksissa selviämistä voi harjoitella hakeutumalla tietoisesti uusiin ja outoihin tilanteisiin. Laajentamalla mukavuusaluettaan.

Sari Sonninen

KTM, yrittäjä
Aarre Verraton Tmi
Asiakaskohtaamisten johtamisen valmentaja ja MIFin yhteistyökumppani

P.S. Perehdyttäjäni Emmi on juuri aloittanut opiskelun yliopiston opettajanvalmistuslaitoksella. Onnittelen kaikkia lapsia ja vanhempia, jotka saavat Emmin joskus opettajakseen.

Like and share with your friends:Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInPin on PinterestEmail this to someone