Lasketaanko ajattelu?

Näin varpaat vedessä tulin ajatelleeksi, kuinka naurettava ajatus työajoista monelle meistä on. Seiskalta ylös ja työpaikalle posoposo, kone telakkaan ja näpynäpy. Menee jokunen tunti, kunnes nälkä iskee, ja saat kenties ruokaseuraa työnsä johonkin pisteeseen näpyttäneistä kollegoistasi. Joku saattaa ehkä sanoa, että on niin kiire, ettei ehdi syömään. Puolen tunnin päästä kahvikuppi kainalossa (tai missä kukin nyt tuppaa sitä säilyttämään) näpynäpy on valmis jatkumaan. Kolmen ja viiden välissä ajatukset siirtyvät jo lasten kuskaamisiin, sinä niiden mukana.

Jätin tästä kaavasta pois kokoukset, jolloin näpynäpy muuttuu ”parhaimmillaan” moniääniseksi sinfoniaksi. Jos yhdessä työskentely on tarkoituksenmukaista (kuten se useimmiten on!), kannattaisi aika kasvokkain käyttää aitoon läsnäoloon, jossa tietokoneet ja verkko ovat toki tukenamme. Ja tajuammehan me aidosti, että yhteisöllinen työnteko onnistuu ilman työpistettäkin ─ jopa muka-läsnäoloa tehokkaammin.

Pysyttelen ajatusteni perässä

Suuntaan ajatukseni takaisin siihen tietotyöläisen normipäivään. Toimivatko aivoni samalla kaavalla? Joskus sattuu osumaan näin kivasti. Useimmiten saan asioita eteenpäin parhaiten työmatkoilla, koiralenkillä tai suihkussa. Syrämeni ei kuitenkaan anna periksi lotrata kahdeksasta neljään.

Työn personoituminen on ilmiö, jonka tunnen nyt ymmärtäväni. Se tarkoittaa, että työtä ei voi irrottaa tekijästään. Näin tunnen nyt, ja näen sen valtavana voimavarana. Viestinnän ja digitalisaation koulutukset ja aihealueet yleensä henkilöityvät MIF:ssä minuun, mikä on minulle ihan ok. Jos työni ja MIF otettaisiin minusta pois, horisisin vain viestinnän merkityksestä ilman kontekstia, kun taas MIF ilman minua työntekijälähettiläänään olisi ehkä hitusen verran värittömämpi.

Matoja ja menestystä

Entä näin lomalla? Uhmaan kaikkia työaikalakeja ja ajattelen toisinaan edelleen. Osaan minä irrottautuakin ja olla vain se vähemmän viestinnän ammattilainen, believe you me. Niitä viisaita ajatuksiani en silti yritä irrottaa itsestäni, en vaikka ne liittyisivät viestintään tai muihin ammatillisiin intohimoihini. Ehkä löydänkin niitä viisaita ajatuksia, vaikka olinkin etsimässä matoja multakasasta.

Aika näyttää, tuleeko seuraavalla onkiretkellä matoja vai menestystä vai tuovatko madot ehkä menestystä. Rohkeimmat meistä tohtivat hyödyntää lomalla löytyneitä tehokkaimpia työskentelymenetelmiään myös virallisella työajalla ja kutsua työkaverinsa vaikka poreallaspalaveriin. Kenties myös viestintäpäällikön koulutusohjelman elokuussa aloittava ryhmä pääsee kirjaimellisesti tuulettamaan ajatuksiaan. Virikkeitä liikunnallisiin kokouksiin saa Satu Ålgarsin kesäkuisesta blogi-kirjoituksesta.


Hani Olsson

 

Like and share with your friends:Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInPin on PinterestEmail this to someone