Matkani digimaailmaan

80-luvun puolessa välissä isä osti perheen ensimmäisen tietokoneen. Olin silloin lukiossa. Kone jäi käyttämättä, kun sillä ei saanut kuin tekstiä pötköön. Myöhemmin näin Apple IIc:n James Bond -leffassa Kultasormi. Meillä oli siis ollut käsissämme aikansa trendikapistus!

Lukiossa pääsin myös kokeilemaan tietokonetta. Koulussa oli oppilaille neljä Olivetin konetta ja kurssin tehtävänä oli Basic-ohjelmointi. Siitä on elävästi jäänyt mieleen ohjelmoinnin maagiset termit: and, or, if, else, then.

Opiskelun ensimmäisinä vuosina 80-luvun lopussa kaikille opiskelijoille annettiin sähköpostisoite ja kehotettiin ottamaan se käyttöön. TKK Otaniemessä taisi olla aikaansa edellä, koska kavereiden kanssa tuumittiin, ettei sähköpostilla mitään tee. Tieto siirtyi hyvin lankapuhelimen ja osastojen ala-aulan lötteröiden avulla.

Ensimmäinen hyödyllinen digikokemus tuli vasta diplomityötä tehdessä. WP oli aika hyvä tekstinkäsittelyohjelma ja tästä taidosta oli hyötyä ensimmäisessä työpaikassakin. Töissä tutustuin uudelleen sähköpostiin ja vähitellen myös internettiin. Työnantaja koulutti kiitettävästi väkeään, joten erehdyin luulemaan osaavani kaiken tarpeellisen.

Paluu maan pinnalle tuli kaksituhatluvun alkupuolella, kun esikoiseni koulun vanhempainillassa kerrottiin lapsia ja nuoria uhkaavista nettivaaroista. En ollut ikinä kuullut IRC Gallerista, enkä chattailusta. Lasten kautta ja avulla minun, niin kuin monen muunkin, silmät aukesivat ihan uuteen maailmaan.

Vanhin lapsistani, nykyinen abiturientti, tutustutti pelaamiseen. Ei niin, että pelaisin itse, vaan siihen missä ja miten nuoret pelaavat. Nuoremmat lapset taas toivat sosiaalisuuden pelaamiseen, Skypellä voi jutella kavereiden kanssa samalla kun pelataan netissä yhteistä peliä.

Nuoremmat halusivat myös Facebookiin, ja ilkeän;) äidin maineen sain, kun en antanut valehdella ikää kirjautumisen yhteydessä. Harvoin olen nähdyt kenenkään odottavan mitään niin paljon kuin keskimmäinen 13-vuotissyntymäpäiväiväänsä! Nuorimmainen kyllästyi odottamaan jo aikoja sitten. Hän on tyytyväisenä kavereiden kanssa Instagramissä ja vaihtaa kuulumisia WhatsApissa.

Minulle taas tuli kiire mennä Facebookiin ennen lapsia, jotta itse tietäisin, mitä siellä tehdään. Sitä ennen puhuin suureen ääneen, että ”eihän minulla ole aikaa roikkua iltakaudet netissä”. Minulla oli myös persoonallisuuskriisi, mennäkö yksityishenkilönä vai myös työminänä. Iloisen yllätyksen koin, kun löysin Facebookista sukulaisia ja vanhoja kavereita!

Twitteriin menin seuraamaan julkisuuden henkilöitä. Tässä kohtaa ajattelin myös, että ehkäpä töissäkin voisi hyödyntää palvelua viestinnän tukipalveluna. Ensimmäisen kerran ymmärsin sosiaalisen median mahdin Pekka Haaviston presidentinvaalinkampanjan aikana. Uskomatonta, miten telkkarissa ja lehdissä puhuttiin eri asioista kuin esim. Twitterissä. Aivan kuin samaan aikaan olisi ollut kaksi eri maailmaa. Viimeistään tässä vaiheessa ymmärsin, että sinne toiseen maailmaan on päästävä, jos haluaa seurata, mitä keskustellaan ja ennen kaikkea olla keskusteluissa itse mukana. Viestinnässä sosiaalinen media on suuri mahdollisuus!

Tämän jälkeen alkoi määrätietoisempi matka kohti aktiivista digiosallistumista myös työminän ja työasioiden osalta, missä viestintä muodostaa tärkeän osan. Minua kiinnostaa erityisesti, miten pienillä resursseilla saisi suurta aikaiseksi, kun toimenpiteet olisivat oikeat.

Digitaalisen viestinnän koulutusohjelma tarjosi juuri sitä mitä hain – kokonaiskuvaa siitä, missä mennään tällä hetkellä digitaalisessa viestinnässä. Kurssi antoi enemmän, kun osasin odottaa. Oli hämmästyttää huomata, miten paljon järjestäytynyttä toimintaa ja kokemuksiin perustuvaa tietoa on muodostunut digitaalisuuden ympärille. Asioita ei tehdä mutu-tuntumalla vaan kaikkiin tarpeisiin on olemassa hyviä palveluja. Paljon voi myös tehdä ihan itse!

Nyt kurssin käyneenä minulla on nöyrä mieli. Alan vähitellen ymmärtää, mistä on kyse ja osaan toivottavasti tehdä seuraavat peliliikkeet. Sain myös valmiudet seurata, mihin suuntaan kehitys kehittyy, koska, jos joku on varmaa, niin muutos!

Pinnan alla muhii! Ei tarvitse olla diginatiivi päästäkseen mukaan. Pienestä voi aloittaa ja ottaa ilon irti mukanaolosta!

Toimitusjohtaja Saara Hassinen, SalWe

SalWe on terveyden ja hyvinvoinnin strategisen huippuosaamisen keskittymä (SHOK), jossa suomalaiset edelläkävijäyritykset rakentavat yhteistä osaamista ja kansainvälistä liiketoimintaa alaa edustavien tutkimusosapuolien kanssa.

Like and share with your friends:Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInPin on PinterestEmail this to someone