Mitä HR:ssä tapahtuu nyt: 4 + 1 oivallusta

Havahduin huomaamaan, että henkilöstötyön kokonaiskuva oli kadonnut minulta X- ja Y-sukupolvien, digitalisaation, HR data-miningin ja sen semmoisten varjoon. Niinpä innostuin tänään lukemaan Deloitten viimeisintä tutkimusta globaaleista HR-trendeistä. Näin valoa niin, että silmiä särkee.

Oivallus 1

Kokonaiskuvan nähdäkseen pitääkin katsoa laajemmalle kuin ennen. Toimenpiteiden käynnistysnappula on itse asiassa siellä missä asiakkaatkin, ei suinkaan yksikön tai edes organisaation sisällä.

Oivallus 2

Asiakkaiden tai markkinatilanteen vuoksi johto hakee lisää ketteryyttä, innovaatioita, tuottavuutta tms. Noista tavoitteista mikään ei etene osaksi arkea ilman HR:n panosta.

Ajatellaan vaikka itseohjautuvia tiimejä, jotka ovat ketteriä ja joissa tieto kulkee nopeasti. Tiimejä jotka elävät vain niin kauan kuin työtehtävä edellyttää. Vapaa verkottuvuus ei kuitenkaan toimi ilman rakenteita. Miten muuten voi varmistaa, että huippuosaajat ovat juuri niissä tehtävissä, joissa heidän osaamisestaan on yritykselle paras hyöty? Ettei useiden tiimien puroista muodostu kenellekään hallitsematonta työvirtaa?

Ei siis ole mitään yhtä uutta HR:n tahtotilaa, vaan erilaisia liiketoiminnan kehittämistrendejä, joista tulee lähinnä tulipalojen sammuttelua ilman HR:n apua. Jonkun pitää muuntaa tavoite henkilöstötyöksi.

Oivallus 3

Hämärän peitossa ollut punainen lanka on liiketoimintalähtöisyys. Henkilöstötyöllä parannetaan siis organisaation tulosta.

Yli 80 % tutkimukseen vastanneista piti mahdollisena, että työpaikkakulttuurista tulee vielä kilpailuetu. Se vetää puoleensa huippuosaamista. Sekä kulttuurin että kilpailukyvyn kehittäminen on johdon vastuulla, mutta HR:llä on tarvittavat työkalut.

Oivallus 4

Suomessa näiden uusien tehtävien haltuunotto ei edellytä mitään uutta osaamista. Tiedot ja taidot ovat hyvällä tasolla, mutta niiden soveltaminen uuteen kulmaan on turkasen työlästä yksinään. Mietin, että Johtamistaidon opistonhan pitäisi ottaa vähän etunojaa ja rakentaa koulutus tähän tarpeeseen. Tämä alkaa olla jo vähän noloa, mutta: meillähän on jo sellainen. HR Business Partner -koulutushan on nimenomaan tällainen mitattavien mallien työpaja. Muotoillaan yhdessä ja ohjatusti.

Yksi jää vielä huomiselle

Tarkkasilmäinen on ehkä huomannut, että yhtä suurta oivallusta en ole vielä kyennyt sisäistämään. Puhun sitkeästi Human Resourcesta enkä Capitalista, vaikka tässä on kyse juuri jälkimmäisestä.

Onhan siinä valtava ero, että nähdäänkö henkilöstö resurssina jota käytetään – vai pääomana, jonka arvoa kasvatetaan. Voimakas ajatus. Sillä räjäytän tajuntani huomenna.

Heidi Leidenius
Johtamistaidon opisto JTO

Like and share with your friends:Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInPin on PinterestEmail this to someone