Onko ketteristä menetelmistä mitään hyötyä?

Agilet, eli ketterät menetelmät, ovat tulleet jäädäkseen, ja niistä puhutaan paljon. Itselläni on ollut ilo ja kunnia seurata trendien kehittymistä ohjelmistoliiketoiminnassa yli kahdenkymmenen vuoden ajan, ja kyllä hieman ihmettelen tätä ketteryyden ihannointia. Aikaisemmin, vanhassa kunnon vesiputousmallissa, tiedettiin projektin alusta alkaen, mitä tultiin tekemään, ketkä olivat näiden asioiden tekijät ja milloin piti olla valmista. Piti olla. Koska aina ei aikataulut pitäneet. ”Kohta alkaa legot tippua…”. Olen ilmeisesti vanhan koulukunnan mies, kun vaadin valmista sovittuun aikatauluun ja päätettyihin tavoitteisiin nähden.

Tarjoaako ketteryys tehokkuutta?

Aikataulu sovitun tavoitteiden kohdalla ei aina pidä kutinsa ketterässä mallissakaan, kuten ei myöskään kustannusarviot. Korjauksia ja testauksia tehdään joka vaiheessa, ja kun lopussa kaikki summataan yhteen, yllätytään summien suuruuksista. Toki ketteryys tarjoaa mahdollisuuden huomioida muuttuneet olosuhteet tai päivittyneet tarpeet, mutta osataanko näitä indikaattoreita seurata yhtä nopeassa tahdissa, mitä ketteryys tarvitsee. Puemmeko vanhat kehitysmallit uusiin vaatteisiin, vai olemmeko aidosti oppineet kustannustehokkaan tavan toteuttaa muutoksia.

Onko arvomaailmamme muuttunut?

On jopa tullut mieleen, että onko tämä malli syntynyt sen takia, että nykysukupolven arvomaailma on erilainen kuin aikaisemman sukupolven. Z-sukupolvi ei halua sitoutua työnantajaan tai osa-alueeseen pitkäksi aikaa. Pilkotaan työtehtävätkin kahden viikon mittaisiksi minikokonaisuuksiksi, jos ei voida olla varmoja, ovatko samat tekijät enää työssä projektin loppupuolella.

Vai onko kyseessä keskittymiskyvyn puute, kun ei pystytä näkemään kokonaisuutta muuten kuin pienten osa-alueiden (ikään kuin lego -palikoiden) kautta. Ja lopussa sitten katsotaan, millainen ”talo” saatiin aikaiseksi.

Vai onko kyse projektijohtamisen haasteista? Kuvitellaan, että kun tehdään vähän kerrallaan ja muokataan vielä matkan varrella, niin tilaisuus tekee varkaan positiivisessa mielessä. Yrityksen ja erehdyksen kautta löydetään optimaalisin ratkaisu. Millaisiahan kerrostaloja syntyisi tuolla menetelmällä?

Osaamattomuus syö ketteryyden uskottavuuden

Olen nähnyt kymmeniä projekteja toteutettavan sekä vesiputousmallilla ja ketterin menetelmin. Jos minun pitäisi arvioida, kumpi malli on minun kokemusteni mukaan toiminut paremmin, kallistuisin tuohon ensimmäiseen, eli vanhaan vesiputousmalliin. Onko ketteryyden toimimattomuudessa ollut kysymys mallin huonoudesta, vai osaamattomuudesta sen käytössä, en voi varmasti sanoa. Mutta veikkaan jälkimmäistä. Eli osaamattomuutta… Tätäkin voi kehittää niin, että ketteryys palvelee sille asetettu tehtävää.

 

 

Veli-Matti Heiskanen
Liiketoimintajohtaja @Tieturi

Veli-Matti on 1990 -luvun alusta alkaen ollut mukana ohjelmistoliiketoiminnassa yrittäjänä, myyjänä, kehittäjänä, konsulttina, ohjausryhmän jäsenenä ja käyttäjänä.

Teemaan liittyvät koulutukset ovat sisaryhtiömme Tieturin sivuilla. Tutustu Tieturin ketteryyskoulutuksiin, joiden avulla osaaminen kasvaa ja ketterien menetelmien käytöstä saa liiketaloudellisen hyödyn irti.

 

Like and share with your friends:Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInPin on PinterestEmail this to someone