Poltatko päreesi, jos kaikki ei mene niin kuin Strömsössä?

Väsäsimme kiireen vilkkaa tilanteesta kertovat opasteet kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Parkkipaikalle, ovelle, tuulikaappiin ja kassoille silmän korkeudelle. Yritimme parhaamme mukaan kertoa jokaiselle sisään tulevalle asiakkaalle asiasta ja pahoitella tilannetta. Asiakkaat ottivat tilanteen rauhallisesti ja lähtivät nostamaan käteistä parinsadan metrin päässä olevasta käteisautomaatista. Kassalla sitten päiviteltiin yhdessä miten hurja ukonilma oli ollut ja onneksi kenellekään ihmiselle ei ollut käynyt huonosti vaikka salama oli tullut sisälle pariinkin taloon.

Puolen päivän koittaessa ruuhka oli jo melkoinen ja monelle asiakkaalle käteismaksaminen paljastui vasta heidän tullessaan palveluvuoroon kassalle. Osa asiakkaista otti asian tyynesti vaikka vierellä oli kukkuroillaan oleva ostoskärry. He jättivät kärryn odottelemaan ja kipaisivat automaatille, jossa onneksi riitti käteistä jokaiselle. Poikkeava tilanne ja yhteinen haaste sai asiakkaat jutustelemaan keskenään ja ennalta tuntemattomat jatkoivat juttelua leppoisasti vielä ostokset maksettuaankin. Joku totesi nukkuvansa aina kaiken varalta viidenkympin seteli tyynyn alla ja mietti, että nyt laitetaan vaimonkin tyynyliinaan seteli.

Kaikki asiakkaat eivät kuitenkaan jaksaneet suhtautua asiaan yhtä tyynesti. Osa poltti päreensä ja alkoi huutaa suureen ääneen: ”Mitä, ei voi olla totta! Ette voi vaatia käteismaksua! Kuka hullu kuljettaa tänä päivänä käteistä mukanaan? Mitä minä nyt teen näiden ostosten kanssa? Teidän koneenne ovat vanhoja ja risoja, vaihtaisin heti kauppaa jos kylällä olisi toinen. Jos teillä ei kerran kortit käy, teidän on annettava nämä ostokset mukaan ja otettava maksu, kun saatte taas koneenne toimimaan!”. Eräs asiakas päätti ottaa tiedottamisen haltuunsa ja kailotti suureen ääneen ”TÄÄLLÄ PITÄÄ OLLA RAHAA ETTÄ SAA RUOKAA!”.

Osa räyhääjistä lähti kuitenkin kiltisti automaatille ja oli jo lauhtunut palattuaan takaisin setelinippu kourassaan. Kaikilla ei maltti riittänyt, vaan täydet ostoskärryt hylättiin kassan luo ja niinpä yksi kesäapu kiisi pitkin myymälää viemässä kärryihin ja koreihin jätetyt pakasteet takaisin kylmään.

Selvisimme päivästä loppujen lopuksi hyvin, mutta töiden jälkeen olin aivan poikki. Suuni oli kuiva kuin vanha tossunpohja toistettuani kahdeksan tuntia yhtä soittoa lausetta ”Huomasithan, että tänään voi maksaa vain käteisellä, pahoittelen tilannetta”. Mietin, miten itse asiakkaana reagoisin vastaavassa tilanteessa. Meteliä tuskin nostaisin. Varmaan olisin ensin hiiltynyt, mutta sitten alistuisin ja hyväksyisin tilanteen. Valitettavasti en kuitenkaan usko, että kykenisin samanlaiseen lähimmäisapuun kuin eräs miesasiakas.

Miehen edellä kassajonossa oli nainen pienen tytön kanssa. Nainen joutui hämmennyksiin kuullessaan, ettei voikaan maksaa kortilla. Mies totesi ystävällisesti ”Minä voin maksaa ostoksenne, laitetaan jäätelöt minun piikkiini”. Voi sitä kiitollista katsetta, joka paistoi naisen ja tytön silmistä! Itselläni nousi tippa silmäkulmaan.

Meitä ihmisiä on joka lähtöön. Yllättävä tilanne mittaa hyvin suhtautumistapamme. Toisilla meistä on lasi puoliksi tyhjä, toisilla puoliksi täysi. Jos jaksamme suhtautua eteen tuleviin yllättäviin asioihin asenteella ”No kappas, eipä ole tällaistakaan juttua ennen tullut vastaan”, selviämme arjessa helpommin. Jäämällä tilanteen vangiksi ja hangoittelemalla vastaan todennäköisesti harvemmin löydämme mitään uutta. Leppoisalla asenteella yhteiselommekin sujuu mukavammin – niin työpaikalla kuin kassajonossa.

Sari Sonninen

KTM, yrittäjä
Aarre Verraton Tmi
Asiakaskohtaamisten johtamisen valmentaja ja MIFin yhteistyökumppani

Like and share with your friends:Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInPin on PinterestEmail this to someone