Tyynesti muutoksen keskellä

Isäni oli alkoholisti. Viimeiset vuotensa toipuva alkoholisti. Sitä kautta minulle tuli tutuksi AA-toiminnan huoneentaulunaan käyttämä ”tyyneysrukous”, joka kuuluu ”Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä asioita jotka voin ja viisautta erottaa nämä toistaan.”

Kun minua pyydettiin käsittelemään aihetta muutos, tämä ajatelma palasi mieleeni. En oikein koskaan aikaisemmin ole pysähtynyt sitä kunnolla käsittelemään. Se on ollut vain taulu seinällä tai koru isän kaulassa. 

Vaikka ei kutsuisikaan korkeampia voimia apuun, kun työpaikalla on muutoksen aika, on tässä lyhykäisessä pätkässä paljon viisautta. Pitää ymmärtää rajansa, hyväksyä vajavuutensa, miettiä voisiko kehittyä, olla rohkea siellä, missä kehittymisen paikka on, käydä pelotta kohti muutosta. Mutta se kohta, joka helposti jää vähemmälle huomiolle, on kolmas lause; ”viisautta erottaa nämä toisistaan”. Ja siinä kuitenkin piilee koko ajatelman ydin. Ja siinä piilee mielestäni viisaus myös alati muuttuvaa työtä tarkasteltaessa.

Minä työskentelen median parissa ja muutos on ollut kuudentoista vuoden työurallani enemmän pysyvä olotila, kuin ohitse menevä vaihe. Siksipä olen viime vuosina ollut taipuvainen ajattelemaan, että onko meistä muutoksen tekijöistä tullut vauhtisokeita? Erotammeko toisistaan ne asiat, joita voi ja kannattaa muuttaa, ja ne jotka kannattaa antaa olla? Erotammeko ne, joihin voimamme riittävät niistä, joihin ne eivät riitä?

Eläminen jatkuvan muutoksen keskellä stressaa joitakin ihmisiä, jolloin heidän tuottavuutensa terävin kärki jää saavuttamatta. Se kuluu muutosvastarintaan tai, siitä selvittyä, muutoksen tuomien uusien toimintatapojen omaksumiseen. Mutta ennen kaikkea me hukkaamme myös niiden ihmisten energiaa ja voimavaroja, jotka eivät itse muutosta vastustaisikaan. Heidän pitää toimia muutoksen veturina ja vakuutella siinä samalla myös hitaammat omaksujat mukaan. Kunnes tulee taas uuden muutoksen aika.

Kun katselemme omia organisaatioitamme vaikkapa kymmenen vuoden aikajaksolla taaksepäin; Miltä kaikelta muutos on syönyt tilan, ajan ja energian? Kuinka paljon olisimme saaneet aikaan ilman muutamaa, vaikkapa teknistä muutosprosessia? Puhumattakaan organisaatiokaavion kokonaisvaltaisista uudelleen järjestelyistä. Ovatko ne tuoneet niin paljon hyvää, että niiden läpiviemiseen käytetty panos on oikeutettu?

Siksipä minä haastankin meitä pohtimaan muutoksen kynnyksellä, onko tämä muutos aito askel kohti parempaa vai muutos muutoksen vuoksi?

Kun olemme varmoja, että osaamme tunnistaa muutosta kaipaavat asiat niistä, joiden kannattaa antaa olla sinällään, voimme pelotta tarttua uutta muutosta sarvista ja tehdä sen ylpeinä.
Timo Virkkula
Bauer Media Oy

Like and share with your friends:Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInPin on PinterestEmail this to someone