Vihdoin sovittelu sai ansaitsemansa huomion

Pirjo Jääskeläinen

Pirjo Jääskeläinen, Johtamistaidon opisto JTO

Ilahduttaa siksi, että vihdoin ja viimein sovittelu konfliktin ratkaisun menetelmänä saa ansaitsemaansa huomiota. Ihmetyttää siksi, että ne keinot, joita sovittelussa käytetään eivät ole ihmiselle uusia ja ennen kokemattomia. Uutta ajattelua lienee etteivät ristiriidat puhumattomuudella ratkea, eivätkä ainakaan puimalla asianosaisten selän takana erilaisissa kuppikunnissa. Nyt sovittelutoiminta ja yhteiset keskustelut ristiriidoista alkavat jo päiväkodissa.

Sovittelussa keskitytään kuuntelemaan toisen näkemystä ja kokemusta, opitaan arvostamaan erilaista näkökulmaa ja ennen kaikkea nostetaan ristiriitoja aiheuttavat asiat käsittelyyn ja näkyville. Ristiriitojen käsittely tapahtuu sovittelupöydässä yhdessä keskustellen ja sopien. Niin ihmeellistä kuin se onkin sovittavat asiat liittyvät työssä käyttäytymiseen kuten esimerkiksi tervehtimiseen, toisen huomioimiseen ja arvostamiseen, palautteen antoon ja keskinäiseen viestintään.

Usein olemme tietämättömiä käyttäytymisemme vaikutuksista muihin ihmisiin ja erityisen tietämättömiä kehomme sanattomasta viestinnästä. Kun ihminen kertoo ilmein ja kehon liikkein mielipiteensä, koemme sen paljon voimakkaampana kuin sanallisen viestinnän. Kun sanoilla ei avata asiaa, voi jäädä paljon tulkintojen varaan ja väärinymmärrykset kasvavat. Näitä väärinymmärryksiä pyritään avaamaan sovittelussa. Kun puhe ja sanaton viestintä ovat samansuuntaisia, koemme henkilön aidoksi ja avoimeksi.

Työyhteisösovittelussa tavoitteena on saada työrauha yhteisöön. Tavoitteena on myös lisätä ihmisten kykyä ratkaista itse ongelmiaan ja oppia sovittelusta. Ennen kaikkea on kysymys käyttäytymisen muutosprosessista. Työyhteisösovittelun tuloksena syntyy sopimus, jonka kaikki sovitteluun osallistuvat allekirjoittavat. Sopimusta muokataan kunnes jokainen osapuoli kokee voivansa allekirjoittaa sen. Sovittelu on aina rankka interventio, kuitenkin se on parempi kuin puhumattomuuden kierre. Mikään inhimillinen konflikti ei ratkea, jos siitä ei voida puhua. Pahimmillaan voi seurata repivät oikeudenkäynnit ja osapuolten sairastumiset ja työkyvyttömyys.

Minuun kolahti aikanaan logoterapian viikonloppukurssilla seuraava viisaus: Meistä jokainen on tässä maailmassa sekä vastaanottaja että lähettäjä. Vastaanottajana tehtävämme on suodattaa ja vahtia maailmasta tulevaa viestiä. Voimme olla portinvartijoita sille, miten annamme maailman asioiden vaikuttaa meihin. Hengen uhmavoiman avulla voimme kääntää maailmasta tulevan positiiviseksi. Vastuumme lähettäjänä on suuri, sillä se mitä lähetämme eteenpäin, määrittää millaisia olemme ihmisinä. Asioiden kääntämisessä plussalle tarvitaan tietoista työskentelyä omien vaikeiden tunteiden kuten kateuden, syyllisyyden ja häpeän tunteiden kanssa. Se, että puhumme selän takana ja puramme vihaamme klikeissä on lapsenomaista käytöstä. Toivoa sopii, että tulevaisuuden työyhteisöt ovat kykeneviä avoimeen keskusteluun myös ristiriidoista, kun jo päiväkodissa harjoitellaan tunteiden käsittelyä ja sovitellaan.

Lue lisää sovittelusta.

Pirjo Jääskeläinen
työyhteisösovittelija, ACC Coach, työnohjaaja

Työsuhdeasiain koulutusohjelmasta saat käytännönläheiset työkalut sovitteluun ja työelämän keskeisten normien soveltamiseen.

Like and share with your friends:Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInPin on PinterestEmail this to someone