Ytimekkään yksinkertaista!

Mieleeni palaa eräs lukion äidinkielen tunti yli kymmenen vuoden takaa, jolloin opettaja kehtasi vaatia meitä aikuisikää lähestyviä lukiolaisia laatimaan puhe, jonka esittäisimme kurssikavereillemme. Ohjeistus oli löyhä ja sisälsi suurin piirtein sen, että puhe piti pitää luokan edestä ja aiheen sai valita tuntematta suurempaa itsesensuuria.

Suomalaisille tuttu, mutta esimerkiksi jenkeille tuntematon puheen pitämisen pelko nosti heti häntäänsä haasteen vastaanottajille. Osa porukasta kieltäytyi ehdottomasti tästä kunniasta ja sanoi kirjoittavansa vaikka romaanin kunhan ei tarvitsisi nousta estradille muiden arvosteltavaksi. Toiset taas pitivät riman hyvinkin matalalla – mitä sitä nyt puhetta valmistelemaan kun eivät maailmasta sanat lopu.

Suomalainen opetusjärjestelmä on tehnyt meille karhunpalveluksen – ainakin minun aikanani – ettei se olettanutkaan ihmisten tarvitsevan kannustusta ja ohjeistusta siihen kuinka viestitään. Tiukka asialinja etukenossa on menty eteenpäin unohtaen samalla, että pelkkä kirjaviisaus ei pelasta meitä yhä viestintäkeskeisemmässä maailmanmenossa.

Kerran kahdessatoista vuodessa pidetty puhe ei vielä tee meistä esiintymisen ammattilaisia vaan päinvastoin nostaa riman ja pelon korkealle muiden edessä puhumiseen. Meitä on opetettu sisäistämään asioita, mutta samalla on unohdettu, kuinka kertoa niistä muulle maailmalle.

Ilolla olen ottanut vastaan vähän aikaa sitten Suomeen rantautuneen pitchauksen, jonka opit on otettu käyttöön myös jollain koulutusasteilla. Kun jaaritteluun ei ole aikaa, on todellakin mietittävä mitä haluaa sanoa ja kuinka vakuuttaa kuulija oman asiansa tärkeydestä. Pitkien puheiden sijaan on keskityttävä olennaiseen – vaikuttavaan vakuuttamiseen ja viestinnän selkeyteen. Eikä rima astua yleisön eteen ole enää niin korkea.

Työelämässäkin pitchaammme palaverista toiseen myymällä loistavia ideoitamme niin talon sisällä kuin ulkona. Koulutusjärjestelmän opit tulevat siis käytäntöön.

Aina eivät kuitenkaan edes viestinnän ammattilaiset onnistu. Käydessäni MIFin Viestintäpäällikkön koulutusohjelmaa saimme heti alkuun tehtävän, joka osoittautui yllättävän haastavaksi, nimittäin hissipuheen pitämisen omasta organisaatiostamme. Lopputuotokset olisivat sopineet useammalle peräkkäiselle hissimatkalle, sillä niin pitkiä sepustuksia olimme saaneet aikaiseksi. Karsitaan siis ja opetellaan kiteyttämään!

Susanna Aula
tiedottaja
Sponda Oyj

Like and share with your friends:Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInPin on PinterestEmail this to someone