Piiloilmiö, joka vaikeuttaa arviokykyämme ja päätöksentekoa. Tunnistatko hälyn työssäsi?

Useimmissa organisaatioissa on valmistauduttu nyt syksyllä tilanteeseen, jossa korona-pandemia ei suoraan vaikuttaisi työn tekemiseen ja yhteiskunnan toimimiseen. Epidemia ei ole kuitenkaan vakautunut arvioidulla tavalla. Päinvastoin on todennäköistä, että suunnitelmia on jouduttu tai joudutaan muuttamaan jälleen kerran nopealla aikataululla. Paine hyviin päätöksiin on kova. Tässä on muutama ajatus, miten tilannearviota ja päätöksentekoa voisi lähestyä.

Luin kesän aikana Nobel-palkitun Daniel Kahnemanin viimeisimmän teoksen: ’Noise’ (Harpercollins Publisher, 2021). Se käsittelee päivittäistä arviointi- ja päätöksentekokykyämme heikentäviä tekijöitä. Kirjassa näitä tekijöitä kutsutaan termillä ’noise’. Osuvin suomennos sanalle on mielestäni ’häly’. Teos on kiehtova ja samalla pelottava luettava inhimillisen päätöksenteon laadullisesta heikkoudesta. Kirja tuo esille useita esimerkkejä siitä, miten tämä ’häly’ vaikuttaa laadullisesti heikentävästi kykyymme tehdä hyviä arvioita ja päätöksiä.

Kirjan esimerkit ovat tilanteista, joissa on mahdollista arvioida objektiivisesti arviointikykyä. Esimerkiksi kirja tutki saman taloudellisen datan saaneiden, samanlaisen koulutus- ja kokemustaustan omaavien vakuutusasiantuntijoiden riskipäätösarvioita. Näissä päätöksissä oli 44 % vaihteluero, joka vakuutusmaailmassa on erittäin iso ja kallis variaatio. Vastaavasti tutkittaessa tuomareiden antamia tuomioita identtisissä omaisuusrikoksissa, vaihtelivat ne kevyestä sakkotuomiosta aina 9 vuoden vankeuteen. Yhdeksi suurimmaksi variaatiota aiheuttavaksi tekijäksi tutkijat löysivät ’hälyn’.

’Hälyllä’ on sekä henkilökohtainen että organisaatiokohtainen ulottuvuus. Arviokykyyn ja päätöksentekoon vaikuttaa henkilön sekä fyysinen tasapaino (uni, verensokeri, terveys) että henkinen tasapaino. Esimerkiksi tuomareiden jakamien tuomioiden vaihtelulla ja kaupungin urheilujoukkueen menestyksellä oli selvä korrelaatio. Voitetun kotiottelun jälkeisinä päivinä tuomiot olivat selvästi lievempiä ja hävityn ottelun jälkeen tiukempia.

Toinen ulottuvuus on organisaatiohäly, joka tarkoittaa sosiaalisen vuorovaikutuksen tuomaa vaikutusta arviokykyymme. Esimerkiksi, jos suuri joukko asiantuntijoita tekee itsenäisesti arvion samasta ongelmasta, on heidän keskimääräinen ratkaisunsa laadullisesti erittäin lähellä oikeaa. Jos oikea ratkaisu on olemassa. Asiantuntijoiden välinen vuorovaikutus yllättäen heikentää tulosta tilastollisesti. Jos esimerkiksi asiantuntijajoukossa väärä arvio esitetään ensin tai sen esittää asiantuntijajoukossa arvovaltaisin henkilö, lähempänä oikeaa arviota olevat näkemykset jäävät isolla todennäköisyydellä esittämättä tai huomiotta. Samoin ryhmän yhteinen keskustelu, arvio esim. riskien kartoituksessa tai projektin arvioidussa kestossa päätyy tilastollisesti merkittävästi aina yksittäisiä erillisiä arvioita epätarkemmaksi. Kirjoittajat kutsuvat tätä yhteisen optimismin harhaksi.

’Hälyn’ suurin haaste on kuitenkin sen näkymättömyys meille arjessa. Emme osaa huomioida sitä arvioissamme ja päätöksissämme, koska emme tunnista sitä.

Kirja neuvookin katsomaan ja tutkimaan oman työn ja organisaation ’hälyä’. Jos esimerkiksi tunnistat väsymyksen tai alhaisen verensokerin päivässäsi, voit välttää vaikeita arvioita ja siirtää päätöksiä optimaalisempaan tilanteeseen. Yhteistyössä tilannearvioiden ja ehdotettujen päätösten teko tulisi prosessoida ja hälyn vaikutusmahdollisuus minimoida. Tämä tarkoittaa vähän yllättäen esim. vuorovaikutuksen vähentämistä tilannearvion ja päätöksentekoprosessin alussa. Keskiarvo työryhmän jäsenten erillisesti tekemistä arvioista on tilastollisesti lähes aina parempi kuin yhteisesti tehty konsensusarvio.

Elokuu on tyypillisesti uudistumisen ja uudistamisen aikaa. Suosittelen lämpimästi käyttämään muutaman hetken ajatusenergiaa hälyn tunnistamiseen. Sen tunnistamisen vaikutus voi olla erittäin merkittävä sekä oman että organisaation toiminnan kehittämisessä.