Pomo tyri. Taas.

Osallistun Johtamistaidon opiston järjestämään työnohjaajakoulutukseen ja tutkiessani itseäni huomasin jälleen kerran, kuinka viestintä korostuu johtamisessa. Samalla pääsin tutkimaan omaa johtamisfilosofiaani. Viestintä on esimiestyön näkyvin osa. Siksi siihen pureutuminen ja niiden esimerkkien taakse heittäytyminen kiinnostaa minua. Se on myös yksi vaikuttavimmista osa-alueista.

”Jos haluat muuttaa työskentelyäsi, muuta tapaa jolla viestit siitä.”

Johtaja – Julkaise johtamisfilosofiasi

Jokaisella esimiehellä tulee olla johtamisfilosofia. Kysyin parilta tutulta esimieheltä heidän johtamisfilosofiaan. He eivät olleet mieltäneet sellaista työssään, mikä lienee aika tavanomainen tilanne. Työnsä esimiehenä voi kyllä tehdä ilmankin määriteltyä johtamisfilosofiaa, mutta toisaalta se vaikuttaa erityisesti esimiesviestintään, joten sen tiedostamisen luulisi helpottavan työtä.

Esimerkkejä johtamisfilosofioista ovat mm. tavoite-, tulos- tai muutosjohtaminen. Koska olen itse erittäin sopeutuvainen uusiin tilanteisiin, voisi kuvitella muutosjohtamisen olevan minulle luontaisin valinta. Työskentelen kuitenkin tällä hetkellä erittäin muutosalttiissa, ellen peräti myrskyisässä, työtilanteessa, joten muutoksen läsnäoloa ei tarvitse erityisesti painottaa. Minulle johtamisfilosofia on nimittäin myös periaatteiden esille tuomista. Mitä asioita korostan päätöksentekotilanteessa tai vaikkapa työsuorituksen arvioinnissa?

Tavoitejohtaminen kiehtoo minua. Etenkin kiireen keskellä olen löytänyt yhteyden pitkän aikavälin tavoitteiden ja päivittäisten tavoitteiden välillä. Erilaiset listat (Go, Wunderlist!) toimivat pitkäjänteisen järjestelmällisyyden tukena, ja vaikkapa Chrome Momentum muistuttaa selainta avatessani päivän tärkeimmästä tehtävästä. Itseni johtamisen tasolla olen jo tavoitejohtaja, ja mm. tiimitavoitteiden kautta pyrin vähitellen siihen myös muiden kanssa.

Työnohjaajakoulutuksessani olen kuitenkin hoksannut, että kaikkein eniten johtamisfilosofiana on minulla virheistä oppiminen. Juuri tällainen muutostilanne herättää puolustautumista ja erityisesti itsensä syyttelyä, jonka haluaisin purkaa tältä planeetalta.

”Jos et tee virheitä, et tee tarpeeksi”

Armas kollegani on muistuttanut yhteisessä tilaisuudessamme, että ilman virheitä ei tehdä tarpeeksi. Rapatessa roiskuu. Useimmiten roiskeet ovat niin pieniä, että muut eivät niitä huomaakaan, mutta isoimmat ne vasta opettavaisia ovatkin.

Viikon mokan valinta tai muunlainen virheiden korostaminen opettaa niin virheidensietokykyä kuin niistä oppimista. Entisellä työnantajallani johtoryhmäkokouksemme alkoivat onnistumisen jakamisella. Useimmiten joku oli voittanut hienon kaupan tai saanut ylistävää palautetta menestyksekkäästä asiakkuudesta. Minä nostin toisinaan så pirullisen täydellisiä tyrimisiämme, joista opimme jotain.

Omat virheet ne vasta pahimpia ovat, varsinkin jos niihin pitäisi suhtautua suopeudella. Moni meistä pyrkii luontaisesti peittämään virheitään sen sijaan, että niistä oltaisiin kiitollisia. Hyvä käytäntö on opetella puhumaan itselleen kuin kaverilleen, esimerkiksi näin: ”Kyllä, nyt tein virheen, mutta se on vain yksi kivi matkallani isompaan tavoitteeseen. Ilman sitä pomppua matka olisi kestänyt pidempään.”

 

”Itselleen armollisen mokaavan esimiehen vinkki:
Puhu itsellesi armollisesti.”

Ihminen se esimieskin on

Virheet kuuluvat myös esimiestyöhön. Työnohjaajakoulutuksessamme meitä kehotettiin tekemään näkyväksi työskentelyä omalla epämukavuusalueellaan. Näin kannustaa omalla esimerkillään ottamaan riskejä ja samalla opettelee sietämään epäonnistumisen mahdollisuutta. Virheiden tekeminen on inhimillistä ja kuuluu myös työelämään.

Entä minkälaisia ovat virheet esimiestyössä? Useimmiten ne ilmenevät harkitsemattoman viestinnän kautta, kun tulee sanoneeksi vääriä asioita tai sellaisella tyylillä, joka ei kuulu esimiehen rooliin. Toiselle se voi tarkoittaa pinnan palamista, toiselle kuuntelun laiminlyöntiä.

Idiootti, idiootti, idiootti

Itseäni on kolme kertaa esimies (tai tämän esimies) haukkunut idiootiksi. Pitäisikö minun jo tuntea itseni idiootiksi? Nää, enpä taida. Jokainen näistä esimiehistä on taatusti arvostanut minua, mutta menettänyt vain tilanteessa hermonsa. Sen kesätyöpomon puolustukseksi sanottakoon, että hän oli humalassa, kuten valtaosan ajasta. Vaikka näistä kahdesta muustakin tilanteesta on jo vuosia aikaa, muistan ne vielä kirkkaasti.

Asiattomasta käytöksestä kuuluu pyytää anteeksi, ja vieläpä samassa seurassa kuin missä asiaton käytös tapahtui. Omat esimieheni eivät ole siihen uskaltautuneet, ja se romutti arvostustani heitä kohtaan. Yksi heistä oli peräti väitellyt tohtoriksi tiimityöstä ja kävi luennoimassa esimiestyön ammattilaisena. Silti anteeksi pyytäminen onnistui vain sähköpostin välityksellä viereisestä huoneesta. Siitä hetkestä lähtien viestintä ja valta-asetelmat välillämme muuttuivat, ja hakeuduin pää pystyssä muualle töihin.

Yksi virhe on esimiehen tekemänä siitä pahimmasta päästä: oman esimiesroolinsa aliarviointi. Asiantuntijuuden kautta ansaittu esimiesasema on saattanut johtaa siihen, että esimiestyön nähdään olevan vain pieni osa arkityötä. Pelkillä kehityskeskusteluiden läpikäymisellä ja muodollisella hallinnolla ei pystytä laadukkaaseen esimiestyöhön. Jokainen alainen ansaitsee työhönsä paneutuneen esimiehen, joka haluaa osallistua niin itsensä, työyhteisönsä kuin siihen kuuluvien yksilöiden kehittymiseen.

Muut virheet sallimme esimiehillekin.

Kirjoittaja Hani osallistuu Johtamistaidon opiston (JTO) Johdon ja esimiesten työnohjaajakoulutukseen ja on vallan vaikuttunut ryhmästä. Hani lähti mukaan koulutukseen rakkaan alaisensa vinkistä kehittääkseen esimiestaitojaan, mutta ymmärsi nopeasti että hyödyt ovat laajemmalla. Koulutus on kahden vuoden pituinen opintomatka syvälle omiin ajatuksiin. Vasta itsensä tuntemisen jälkeen pystyy kehittämään tai ohjaamaan myös muiden työtä.

Lue lisää johtamiskoulutuksistamme.