Tutkaile supervoimiasi, sosiaalisia identiteettejäsi

Ajattele hetkiä, jolloin olet kokenut voimakkaita ilon ja onnellisuuden tunteita. Liittyykö näihin tapahtumiin toiset ihmiset? Jos vastauksesi on ei, olet todennäköisesti poikkeusyksilö. Useimmilla meistä on sisäänrakennettuna halu etsiä ja rakentaa sosiaalisia kontakteja ja ryhmiä, jotka määrittävät identiteettiämme ja tunnemaailmaamme.

Tämä sosiaalinen identiteetti on käsitteenä määritelty psykologien Henri Tajfel ja John Turner toimesta ja sitä on jatkokehittänyt organisaatiokontekstiin S.A. Haslam. Teorian perusideana on, että sosiaaliset identiteetit ovat niitä yksilön minäkäsityksen osia, jotka perustuvat hänen kokemiinsa ryhmäjäsenyyksiin. Siis kun kuulumme perheeseen, tiimiin, harrastusjoukkoon, uskonnolliseen ryhmään, lähdemme luomaan välittömästi sekä omaa identiteettiämme osana ryhmää että ryhmän yhteistä identiteettiä. Tyypillistä on myös, että tajutessamme kuuluvamme johonkin ryhmään, meille yleensä tulee tarve toteuttaa ja edistää ryhmän yhteisiä tavoitteita.

Teoriasta tekee kiinnostavan se, että meillä on yksilöinä yhtä monta sosiaalista identiteettiä kuin ryhmiä, joihin kuulumme. Siis minun työminäni ja kotiminäni ovat kaksi eri sosiaalista identiteettiä, puhumattakaan roolistani jalkapallojoukkueessani. Toki nämä identiteetit yleensä heijastavat omaa muuttumattomampaa persoonallisuuttani, mutta ne voivat silti erota toisistaan merkittävästi. Asiallinen ammattilainen voi siis olla harrastusryhmän räyhähenki. Sosiaalinen identiteetti syntyy ja määrittyy vuorovaikutuksesta ryhmän muiden jäsenten välillä ja persoonallisuuden lisäksi siihen vaikuttaa yhteiset normit ja ryhmän dynamiikka. Mitä merkitystä tällä kaikella on? Kliseisesti, sosiaaliset identiteetit ovat ihmisen ja ihmisten salainen supervoima. Sosiaalisuus ja identifioituminen ryhmään ovat edellytyksiä yhteisen oppimisen, yhteisöllisen muistin ja koordinoidun yhteistoiminnan toteutumiselle. Ilman näitä kykyjä ei olisi yhteiskuntia ja ihmiseläin eläisi melko merkityksettömänä kädellisenä esikivikautista vaihettaan.

Kiinnostavampaa näin kesän kynnyksellä onkin tutkailla yksilön suhdetta näihin identiteetteihin ja niiden vaikutusta hyvinvoinnille. On yleistä, että joku sosiaalisista identiteeteistämme dominoi muita. Esim. työidentiteetin varjo saattaa heijastua koko elämään ja syödä tilaa muilta. Toki myös vastaava voi käydä perhe- tai harrastusidentiteeteille. On tyypillistä, että tätä dominointia on vaikea ainakin aluksi itse tunnistaa. Äärimmäisen kiinnostava ja haastava työ, positiivinen muutos perheessä, uuden kiinnostavan harrastuksen aloittaminen voi imaista hyvällä tavalla täysin mukaansa. Pidemmän päälle tilanne ei kuitenkaan ole hyvinvoinnin näkökulmasta kestävä. Muut sosiaaliset identiteetit vaativat tilansa. Jos ei tilantarve muuten konkretisoidu, sen viimeistään sanoittaa – usein kärkevästi – muita identiteettiryhmiä edustavat läheiset ihmiset.

Siksi henkilökohtaisen hyvinvoinnin kannalta tärkeää on tasapainon löytäminen. Ilon ja onnen hetkiä kannattaa etsiä ja löytää yhtä useammasta sosiaalisesta identiteetistä. Hyvän mahdollisuuden painotusten muuttamiseen tarjoaa esimerkiksi loma. Rutiinien rikkoutuessa hetkeksi, aukeaa aina mahdollisuuksien ikkuna katsoa itseään ja toimintaansa normaalia laajemmasta näkökulmasta – tai ainakin antaa aikaa sille väheksytyimmälle sosiaaliselle identiteetilleen.

 

Kirjoittaja Tauno Taajamaa toimii liiketoimintajohtajana MIFissä (Infor, Johtamistaidon opisto, Fintra) ja vastaa johtamisen, kansainvälistymisen ja viestinnän koulutuksista. Hänellä on yli 20 vuotta kokemusta kehittämisen asiantuntijana. Johtamistyön lisäksi hän toimii kouluttajana ja myy vaativia kehittämisprojekteja. Valmentamisen erityisosaamisalueina hänellä ovat johtoryhmän kehittäminen, vaativa henkilöstötyö, vuorovaikutustaidot työyhteisössä, myynti- ja markkinointistrategia, käytännön asiakastyön johtaminen, monikulttuurisessa toimintaympäristössä johtaminen sekä aikuispedagogiikka.