Onko digitaalisuus peikko vai sittenkin ystävä?

Nykyisin kansankynttilänä työskenteleminen ei ole pelkkää läksyjen antamista, tenttien pitämistä taikka ulkoa opettelun testaamista. Opettajan tärkeimpinä tehtävinä pidän keskusteluun innostamista, kuuntelutaidon merkityksen korostamista, sparrausta, coachaamista sekä tiedonhankinta- ja ratkaisutaitojen kehittämistä. Kaikki edellä mainitut perustuvat hyviin vuorovaikutus- ja viestintätaitoihin. Näitä taitoja hyödynnämme yhä useammin käyttäen apuna digitaalisia viestintäkanavia.

Jokainen meistä osaa viestiä, tai kaikki ainakin tietävät, miten viestiä pitäisi. Mutta vaikka syntyisikin digilusikka suussa, kukaan meistä ei ole syntyessään viestinnän ammattilainen. Jokainen voi parantaa ja kehittää omia viestintä- ja kommunikaatiovalmiuksiaan läpi koko elämänsä. Monessakin mielessä viestinnän opetuksella on korkeakouluissa juuri tänä päivänä ehkäpä tärkeämpi tehtävä kuin koskaan aikaisemmin. Kommunikaation määrä ja muodot ovat lisääntyneet ja monimuotoistuneet viime vuosina räjähdysmäisesti. Työelämässä menestyvä henkilö osaa taitavasti hyödyntää metataitoja ja hallitsee myös digitaalisten viestintävälineiden käytön.

Sen lisäksi että viestinnän ja markkinoinnin opetuksessa keskitytään yhä enemmän metataitoihin ja vuorovaikutuksen merkitykseen, digitaalisuus onkin laajentanut opetettavien aineiden aihepiirejä räjähdysmäisesti. Kommunikaatio tapahtuu yhä useammin jonkin välineen välityksellä eikä niinkään kasvotusten, fyysisesti samassa tilassa. Viestinnän digitalisoituminen tarjoaa paljon haasteita ja myös mahdollisuuksia.

Opettajan näkökulmasta on tärkeää pitää oma mieli jatkuvasti avoinna uuden oppimiselle ja antaa mahdollisuus myös opiskelijoilta oppimiselle. Viestinnän ja kommunikaation oppiminen, ymmärtäminen ja taidoissa kehittyminen, myös digitaalisessa mielessä, on ihannetilanteessa opettajan ja opiskelijan yhteinen missio, ja opettajan rooli luokan edessä puhuvana päänä on menneen talven lumia. Kanavat ja välineet kehittyvät ja vaikka viestinnän perusperiaate pysyy samana, uudet muodot haastavat huomioimaan erilaiset näkemykset ja näkökulmat.

Opettajankaan ei tarvitse tietää kaikesta kaikkea. Tärkeämpää on osata ohjata opiskelijoita löytämään ja etsimään tietoa, ja käyttämään tuota tietoa asioiden selvittelyssä ja ongelmien ratkaisuissa ja mikä tärkeintä, viestimään tarkoituksenmukaisesti niin fyysisesti kasvokkain kuin myös jonkun välineen välityksellä. Digitaalisuuteen kehotan, myös opettajia, suhtautumaan avoimin mielin, siihen syventyen ja uutta opiskellen. Digitaalisuus ei ole peikko, vaan ystävä, joka mahdollistaa uudenlaisen kommunikaation ja helpottaa kommunikaatiota niin arjessa kuin työelämässäkin. Ystävältä kannattaa kysyä neuvoja, mutta aina välillä voi luottaa itseensä ja kyseenalaistaa saadut neuvot, ja valita niistä itselleen parhaiten sopivat.

Saija Råtts

Kirjoittaja Saija Råtts on viestinnän lehtori ja opinto-ohjaaja. Hän on työskennellyt Seinäjoen ammattikorkeakoulussa opettajana 15 vuotta kouluttaen laajasti viestinnän ja markkinoinnin eri opintojaksoilla. Nykyiseen työnkuvaan kuuluvat myös kansainväliset sekä kansalliset hanketyöt viestinnän parissa. Ennen opettajanuraansa hän työskenteli muun muassa toimittajana ja tiedottajana. Saija osallistui syksyllä 2019 Inforin Digitaalisen viestinnän koulutusohjelmaan.