Seminaarihortoilua ja sisäisiä ristiriitoja – sitäkö se viestintä on?

Arvoisa viestintäkollega, tiedätkö sen tunteen, kun kaikki ympärilläsi tietävät, miten viestintää pitäisi tehdä ja mitä viestintätyö on?

Jep, tuttu tunne. Se on samalla kertaa suloista ja äärimmäisen turhauttavaa. Suloisuudessaan se osoittaa, että viestintä kiinnostaa ja viestinnän nähdään synnyttävän todellista lisäarvoa. Turhautuneisuus iskee silloin, kun viestintä nähdään sarjana temppuja ja päämäärätöntä sisällöntuotantoa, joilla firman luottamuksen ja maineen kuvitellaan sinkoutuvan pilviin. Ymmärrys pitkäjänteisyydestä on aika ajoin kadoksissa.

Markus Mykkäsen tuoreessa väitöstutkimuksessa kuvataan viestinnän ammattilaisten roolin muutosta. Mykkäsen mukaan perinteinen käsitys viestinnän ammattilaisten työnkuvasta on ollut hyvin tiedotuskeskeinen. Hän vahvistaa sen, minkä me arjestamme tiedämme. Sisällöntuotannon rinnalla juoksemme kasaan monia irrallisia projekteja, pyrimme kirkastamaan hähmäisyyttä, toimimme neuvonantajina päätöksenteossa sekä strategian ja tehtyjen päätösten viestijöinä. Viestintä toimii organisaation kaikilla tasoilla keräten ja tulkiten tietoa sekä jalostaen sitä yhtenevään kirkkaampaan suuntaan. Pelkkä tiedon kerääminen ja tiedottaminen päätöksien lopputuloksista ei enää riitä.

Kautta Suomen niemen ylläpidetään mielikuvaa harmonisista organisaatioista, joissa tehdään yhteistyötä sovitun strategian suuntaisesti. Todellisuudessa organisaatiot ovat monisäikeisiä verkkoja, joissa on sisäpoliittisia jännitteitä, risteäviä intohimoja ja eri suunnista puskee halua olla näkyvillä. Viestintä näkee nämä sisäiset valtapelit usein hyvin läheltä. Pidinkin Mykkäsen väitöksen kiinnostavimpana löydöksenä sitä, että suomalaisilla tiedottajilla ja viestintäpäälliköillä on vaikeuksia tunnistaa oman työnsä merkitys organisaatioiden päätöksenteon poliittisille ja vallankäytön ulottuvuuksille. Mistä tämä vaikeus johtuu?

Moderni viestinnän johtaminen ei ole buffetpöytä, josta tarjoillaan sattumanvaraisesti sisältöjä aiheesta kuin aiheesta kaikkiin mahdollisiin kanaviin liiketoimintajohdon mieliksi. Se ei ole myöskään tauotonta seminaaritwiittausta tai ympärivuorokautista hortoilua sosiaalisessa mediassa.

Työnsä osaava viestintä

• uskaltaa ottaa roolia organisaation sisäpolitiikan rajapinnoilla yhteisen suunnan synnyttämiseksi
• varmistaa, että firmalla on näkemystä ja se ollaan valmiita kertomaan rohkeasti talon sisällä ja talosta ulos
• toteuttaa organisaatiomoraalin tarkastelua yhdessä vastuullisuuskollegojen kanssa, tällä tuetaan firman läpinäkyvyyden kehitystä yhteiskunnan muuttuessa
• kertoo teoista, joita organisaatio tekee, viestintä ei luo illuusioita, valheista jää aina kiinni
• ymmärtää liiketoiminnan työn ytimen ja selkeyttää väsymättä organisaation pääviestejä itselle ja muille.

Monesti viestintää arvioidaan sen mukaan, mitä viestinnän seurauksena tapahtuu. Vähintään yhtä merkityksellistä on kaikki se, mitä jää tapahtumatta, kun viestintä ennakoi, taustoittaa ja siivoaa vääriä käsityksiä.

Kirjoittaja: Katri Viippola

Katri Viippola johtaa työeläkeyhtiö Varmassa HR:ää, viestintää ja vastuullisuutta. Hän on kartuttanut viestintä- ja HR-kokemustaan mm. Ylessä ja Kevassa.
Hän on aiemmalta ammatiltaan toimittaja. Katri toimii yhtenä kouluttajana Inforin viestintäjohtajille suunnatussa VPK Executive -kehittymisohjelmassa.