Ammatilliset tutkinnot
Työhyvinvoinnilla työ elämään!
Työn vaatimukset ja henkinen kuormittavuus kasvavat jatkuvasti. Työkyvyn oletetaan silti säilyvän hyvänä tai vähintään kohtuullisena työuran loppuun saakka, vaikka iän mukanaan tuomat fysiologiset vaikutukset heikentävät suorituskykyä vuosi vuodelta. Työn kuormittavuus ei kuitenkaan helpotu iän karttuessa. Työpäivästä ja -viikosta selviytyminen vaatii kaksikymppisenä ja kuusikymppisenä samoja suorituksia, vaikka lihasten sekä sydämen suorituskyky on jälkimmäisellä ikäryhmällä heikentynyt jo keskimäärin 30 prosenttia. Työkykymme ja hyvinvointimme onkin fyysisen passiivisuuden sekä huonokuntoisuuden lisääntyessä uhattuna, eikä kestävyyskuntomme riitä enää vuonna 2040 fyysisistä työtehtävistä selviytymiseen, jos muutosta ei tapahdu kaikilla rintamilla: Yhteiskunnan, työantajien, työyhteisöjen ja yksilöiden tasolla.
Hyvinvoivalla haasteet ja edellytykset kohtaavat
Työhyvinvointi tarkoittaa ihmisen työnkuvan ja toimintaedellytysten keskinäistä vastaavuutta. Siihen vaikuttavat niin perinnölliset tekijät, koulutus, työkokemus kuin psyykkiset, fyysiset ja sosiaalisetkin voimavarat. Se, millaisessa kunnossa henkilö on, vaikuttaa niin jaksamiseen, vireyteen kuin mielialaankin.
Hyvinvointi taas on kokemusperäinen mielentila, johon liittyy ihmisen elämän eri puolet vaihtelevilla suhteilla. Työhyvinvoinnissa painottuu työ ja siitä johtuvat kokemukset. Kokeminen on yksilöllistä. Siihen liittyy ihmisen tunnetila, arvot, odotukset sekä elämän ja työn kohdalle asetetut tavoitteet.
Terveys, elämäntilanne, tunnetilat, henkilökohtaiset arvot ja arvostukset, harrastukset ja sosiaaliset verkostot, erityisesti parisuhde ja perhesuhteet vaikuttavat hyvinvointiin meistä jokaisen kohdalla. Näillä voi olla myös eritasoisia vaikutuksia työntekijän työssä kokemiin asioihin ja henkilösuhteisiin. Toisaalta työssä koetut paineet ja stressi heijastuvat myös ihmisten yksityiselämään, joskus hyvinkin hankalasti.
Hyvinvointiriskejä kannattaa hajauttaa
On hyvä, että ihmisellä on useita mielenkiinnon lähteitä ja ”pätemisen paikkoja”. Jos töissä on haasteita, voi vaikeuksista puhua puolisolle tai paineita purkaa harrastusten parissa. Jos taas kotona on sähköä ilmassa, pääsee töihin huilaamaan ja harrastuksiin huokaisemaan. Harrastusten sujuessa huonosti on nuo kaksi edellä mainittua pakopaikkaa käytettävänään.
Etätöihin voimakkaampi siirtyminen on tehnyt työstä irrottautumisen entistä hankalammaksi. Työ- ja vapaa-ajan sekoittuminen on arkipäivää, joten on oltava luonteeltaan vahva, että pystyy keskittymään työntekoon kotiaskareiden lojuessa jaloissa. Vielä haasteellisempaa on osata heittäytyä vapaa-ajalle työasioiden pyöriessä mielessä työpäivän päätyttyä. Kotona työskenneltäessä kannattaa pyrkiä luomaan selkeä ero työ- ja vapaa-ajalle. Myös erilaiset siirtymäriitit, säännöllinen työn tauottaminen, työergonomiaan panostaminen sekä lounas- ja kahvitauoista kiinni pitäminen auttavat palautumaan, ylläpitävät hyvää energisyyttä sekä ehkäisevät tehokkaasti etätyöapatiaa.
Psykologiset perustarpeet perustana
Hyvä työhyvinvointi on tutkimusten mukaan selvästi positiivisessa suhteessa työn laatuun, tuottavuuteen ja käänteisessä suhteessa sairauspoissaoloihin. Työhyvinvointiin myönteisesti vaikuttavia tekijöitä ovat oikeudenmukaiseksi koettu johtamiskulttuuri, autonomia eli työntekijöiden kokemus mahdollisuuksista vaikuttaa omaa työtään koskeviin päätöksiin, työntekijöiden ammattitaito eli tunne kyvykkyydestä sekä hyvinvoinnin edistämiseen tehdyt panostukset ja etuisuudet. Työntekijän on myös tärkeää tuntea oma roolinsa ja merkityksensä tuotannon kokonaisuudessa. Työn mielekkyys tulee tarkoituksenmukaisuuden kokemuksesta. Mielekäs työ motivoi ja lisää työhyvinvointia.
Mielekkyys ja merkityksellisyys kruunaavat kokemuksen
Työhyvinvointiin vaikuttaa voimakkaasti niin työn mielekkyys kuin työyhteisön ilmapiirikin. Onkin sanottu, että työyhteisö on johtajansa näköinen, niin hyvässä kuin pahassakin. Johtajalla onkin suuri vastuu ”joukkueensa” vahvuuksien esille nostamisessa, heikkouksien paikkaamisessa sekä ilmapiirin ja tiimihengen luomisessa sekä ylläpitämisessä.
Hyvä johtaja on aidosti kiinnostunut tiimiläisistään ja saa valjastetuksi heidän parhaan osaamisensa toinen toisiaan täydentäväksi kokonaisuudeksi. Hyvä johtaminen onkin enemmin onnistumisen edellytysten luomista henkilöstölle, kuin johtajan omaa erinomaisuutta korostavia urotekoja. Hyvinvointihankkeen onnistumisen näkökulmastakin johtajan osallistumisella on suuri merkitys. Ilman johdon sitoutuneisuutta, ei henkilöstökään ole täysillä mukana, jolloin vaikutukset jäävät laimeiksi ja hyödyt väkisinkin lyhytaikaisiksi.
Modernit työssäjaksamistaidot
Ei ole kenenkään etu, että työntekijä ylikuormittuu ja uupuu työssään. Uskonkin jokaisen työnantajan ja esimiehen ymmärtävän hyvän palautumisen ja akkujen lataamisen merkityksen. Usein virheellinen käsitys on omassa päässämme: Oletamme, että olemme hyödyllisimpiä, kun painamme hommia kiireessä, tauoitta ja pää punaisena. Todellisuudessa jatkuva stressi ja pakottaminen kaventavat näkökenttäämme, syövät luovuuttamme ja syövyttävät aivojamme. Kukaan ei ole parhaimmillaan väsyneenä, uupuneena ja stressin kourissa.
Ota siis vastuu omasta työhyvinvoinnistasi. Työantajasi ja esimiehesi tukevat takuulla päätöstäsi. Tsekkaa läpi työpiste-ergonomiasi: Siivoa työtasot, jotta pystyt työskentelemään esteettömästi ja kurottelematta. Jos teet näyttöpäätetyötä, niin säädä työpöytä sellaiselle korkeudelle, että voit työskennellä hartiat rentoina alhaalla, kyynärpäiden pysyessä lähellä vartaloa. Näytön tulisi sijaita ojennetun käden päässä tai +/- 10 cm päässä sinusta ja katseesi tulisi suuntautua n. 3-5 cm alaviistoon, jotta voit työskennellä silmät ”puolivaloilla”, niitä ammolleen avaamatta.
Työtuolin tulisi olla sillä korkeudella, että kantapääsikin yltävät lattiaan, jottet joudu varvistelemaan koko päivää. Istu penkin perällä alaselkäsikin selkänojaan tukeutuen. Penkin korkeus on säädetty oikein, kun polvilinja on aavistuksen lonkan linjan alapuolella. Penkin reuna ei saisi painaa takareisiä ja yläselkäsi ei pidä pyöristyä liiaksi eteen. Kyynärpäät lepäävät rennosti kyynärtuilla tai pöydän pinnalla. Jos kyynärpäät eivät saisikaan levitä työskennellä liiaksi sivuille, niin eteenpäin niitä saa viedä vartaloon nähden.
Näyttö kannattaa sijoittaa suoraan vartalolinjan eteen, mikäli et tee asiakaspalvelutyötä. Silloinkin kuitenkin mahdollisimman lähelle katselulinjaa. Sen ei kannata sijaita vasten ikkunoita, vaan mieluimmin valonlähteen tulisi sijaita katselulinjan takana tai viistosti sivulla. Jos työskentelet ikkunan edessä, niin sälekaihtimilla estät jatkuvan silmien siristelyn.
Muista, että paras työasento on liikkuva työasento. Onkin parempi työskennellä päivän aikana 10 hieman huonossa, kun yhdessä täydelliseksi tuetussa, passiivisessa asennossa. Pyri nousemaan ylös työtuolista puolen tunnin välein. Blokkaat jo sillä kaikki liian istumisen aiheuttamat aineenvaihdunnalliset sekä tuki- ja liikuntaelimistön ongelmat.
Ole muutenkin mahdollisimman aktiivinen: Lähde kävelemään puhelun ajaksi, hyödynnä portaita kerrosten välillä liikkuessasi ja jos mahdollista, kulje työmatkat pyöräillen tai kävellen, mikäli vain mahdollista. Ja pidä pieniä mikrotaukoja: Pysäytä työnteko hetkeksi, tuijottele ulos ikkunasta, tee pari syvähengistystä,
Vietämme töissä vuorokauden parhaat tuntimme ja vastaavasti olemme surkeimmat tunnit vapaalla. Energiat kuluvat siis helposti työmaalle ja vapaa-aika on pelkkää lojumista. Jos kykenet hoitamaan edes osan aktiivisuudestasi jo parhaiden tuntien aikana, saat paitsi lisää voimavaroja, saat myös painetta pois ilta-ajan ponnistelulta. Hyödyntämällä työmatkoja liikkumiseen, tauottamalla työtäsi ja tekemällä vaikka pieniä mikrotreenejä työpäivän tauoilla, voit kuitata päivän liikunta-annoksen jo energisimpien tuntien saldosta. Kuten joku fiksu on joskus sanonut, tuo tunti liikuntaa ja aktiivisuutta päivään 2 tuntia lisäenergiaa.
Kirjoittaja
Seuraa meitä sosiaalisessa mediassa