”Hiekkalaatikon reunat kirkastuivat” – kokemuksia lähiesimiestyön ammattitutkinnosta

MIF:llä asiakaskokemusten kuuleminen on tärkeää koulutustemme kehittämisessä ja meitä myös kiinnostaa, miten koulutuksesta saatu anti työpaikoilla näkyy. Kävin jututtamassa lähiesimiestyön ammattitutkinnon MIF:ssä vastikään suorittanutta Anu Aholaa, joka toimii puheterapeuttien esihenkilönä HLS-Fondolla Oulussa. Oppisopimuksella tehty tutkinto hyödytti paitsi Anua omassa työssään, myös työyhteisöä laajemmin. Anu toi koulutuksen opit ja oivallukset tuoreeltaan työpaikalle ja yhdessä niitä sovellettiin työkäytänteiden kehittämisessä.

Anu kokee saaneensa koulutuksesta ennen kaikkea työkaluja oman työn johtamiseen, lisää itsetuntemusta ja vahvuutta omaan lähijohtajan identiteettiinsä. Suhteellisen tuoreena esihenkilönä hän kaipasi välineitä johtamiseen, esihenkilön työn kokonaisuuden hahmottamista ja myös rajaamista. ”Koulutuksen myötä hiekkalaatikon reunat kirkastuivat”, kuvaa Anu viitaten oman työkentän ja mm. vastuiden selkeytymiseen esihenkilönä. Lähiesihenkilön työ on usein ennen kaikkea henkilöstöjohtamista ja siihen liittyviin käytänteisiin koulutus toikin paljon ahaa-elämyksiä. Puheterapeuttien työhön Anu kehitti Apuri-paketin perehtymisen tueksi ja toimistolla kierrellessä huomaa paljon esimerkiksi työhyvinvointiin ja viestintään liittyviä käytäntöjä, joista moniin on saatu idea koulutuspäivissä.

Vuoden kestänyt koulutus toteutettiin pitkälti lähikoulutuksena. Kysyttäessä kokemuksia koulutuksen käytännön järjestelyistä Anu toteaa lähikoulutuksen sopineen hänelle hyvin. Kasvotusten mahdollistuvat ryhmäytyminen ja vertaiskeskustelut paremmin kuin etänä. Yhteiset lounas- ja kahvitauotkin koulutuspäivien aikana ovat tärkeitä paikkoja vaihtaa kuulumisia. Ajoittaisia riittämättömyyden kokemuksiakin tuoreen esihenkilön on hyvä päästä peilaamaan vertaisten kanssa ja todeta, että ”ei kaikkeen tarvitsekaan aina pystyä”.

Työpaikkaohjaajana Anulla toimi hänen esihenkilönsä Päivi Homanen. Päivi kertoo, että Anun osallistuminen koulutukseen toi organisaatioon laajemminkin kehittämisintoa, joka on kantanut pitkälle. Oman roolinsa työpaikkaohjaajana Päivi koki antoisana ja mielenkiintoisena, jossa oppi paljon itsekin. Osittain tästä innostuneena Päivi lähti itsekin kouluttautumaan oppisopimuksella ─ hän suorittaa MIF:llä tuotekehitystyön erikoisammattitutkintoa, jossa pureutuu erityisesti toimintakulttuurin kehittämiseen.

Osaamisen kehittäminen oppisopimuksella on molempien mielestä toimiva tapa opiskella aikuisena, kun takana on jo pohjakoulutusta sekä työelämässä saatua kokemusta. Opittu nivoutuu kiinteästi omaan työhön ja koulutuspäivistä voi ottaa juuri itselle ja omaan organisaatioon sopivan annin ja lähteä soveltamaan sitä. Iltoja ja viikonloppuja ei tarvitse käyttää ”kouluhommiin”, vaan tutkinto hankitaan omaa työtä opinnollistamalla.

Anu (oik.) ja Päivi työskentelevät yhdessä päivittäin. Välillä toimistossa voi näyttää tältäkin!

Kirjoittaja