Kevyet mullat, työyhteisöviestintä?

Se luiskahtaa kuin saippua kädestä. Työyhteisöviestinnän käsite ja fokus, nimittäin. Heräsin jokin aika sitten hätkähtäen fiilikseen, jonka sysäämänä lähdin kyselemään itselleni niin rakkaan aihealueen perään. Olin haastatellut viestintäammattilaisia heidän työyhteisöissään toteutetun Combaro-mittaamisen jälkitunnelmista, ja iloitsin kuulemistani kehittämisaskelista. Raporttini Hyvän virrat liikkeelle – työyhteisöviestinnän mittaamisesta sen kehittämiseen pysäytti kuitenkin miettimään työyhteisöviestintää.

 

Sisäinen viestintä, sittemmin tunnettu työyhteisöviestintänä, on kuulunut omaan ammatilliseen repertuaariini iät ajat. Vielä jokin aika sitten työyhteisöviestinnän määrittely istui kivuttomasti viestintäkouluttaja-minäni ajatusmaailmaan ja valmennuspalettiin. Työyhteisöviestinnän uusi agenda (Juholin 2007 & 2008) oli vahvistanut suunnan, joka auttoi viestinnän argumentoinnissa työyhteisöjen dynamona ja työntekijöiden työtaitona.

Mutta miten työyhteisöviestintä pitäisi nähdä tänään? Onko työyhteisöviestintä yhä enemmän työpsykologiaa, resilienssiä ja muutosviestintää? Entä onko digitaalisuus tekemässä työyhteisöviestinnän organisoinnista tarpeetonta?

Olen tehnyt kaksi havaintoa. Ensinnäkin: menossa on vuorovaikutustaitojen uusi kukoistuskausi. Organisaatiot tuntuvat olevan yhä enemmän työntekijöittensä näköisiä. Tämä näkyy työntekijälähettilyyden ja persoonallisen sisältömarkkinoinnin peräänkuuluttamisena. Se, miten olet läsnä toiselle niin kasvokkain kuin verkossa, markkinoi työyhteisöäsi suoraviivaisemmin ja läpitunkevammin kuin mikään muu brändiviesti. Työyhteisöviestintä on silkkaa viestintäkompetenssia, sillä sekä edustamme että muokkaamme työyhteisöjämme yhä vahvemmin ja laajemmin. Toinen havainto: työyhteisöviestintä sirpaloituu, ehkä jopa hämärtyy yhteisöllisyys- ja johtamispuheen terminologiaan ja kontekstiin. Viestinnän ja johtamisen sidoksisuus on tuttua kauraa, mutta liidershippi on miltei kaapannut työyhteisöviestinnän omaan talliinsa. Se ei kuitenkaan ole välttämättä hullumpi juttu. Oleelliset asiat eivät häviä, vaikka jäsennykset ja valokeilat vaihtuisivatkin. Vuorovaikutusta ei voi ohittaa esimerkiksi innostuksen johtamisessa.

 

Missä sitten on työyhteisöviestinnän ydin? Mitä vastata henkilölle, joka kaipaa työyhteisöviestinnältä prosesseja, foorumeita, sisältöjä, selkeyttä, ymmärryksen varmistamista ja tiedon jakamista?

Sanoisin näin: Työyhteisöviestinnässä tärkeintä on se, mikä saa työntekijät kokemaan aitoa osallisuutta aidosti tärkeissä teemoissa. Kannattaa myös oppia tunnistamaan ne viestit ja toimintatavat, jotka tukevat etenkin myönteisen energian jakamista ja ylläpitoa. Opetellaan kuitenkin ihan ensiksi näkemään, mistä kaikesta osallisuuden kokemus juuri meidän työyhteisössämme syntyy – ja mihin se pahimmillaan näivettyy.01

Tutustu viestintäkoulutuksiimme!