Kirje Joulupukille: Työn tekemisen tulevaisuudesta

Tämä kirje on kuin joulupukille, paitsi että toiveet koskevat työn yhdessä tekemistä eikä jouluista lahjakonttia. Olen kirjannut muutaman toiveen siitä, miten toivoisin työn tekemisen muuttuvan. Niiden toteutuminen ei ehkä ole joulupukin eikä hänen muorinsakaan hallinnassa, mutta kirjoitanpa nyt kuitenkin.

Arvon Joulupukki, Toivon tekoälystä uutta parasta työkaveria. Sellaista, jolle voisi kertoa, mitä ei tiedä tai mitä ei osaa tai ehkä huvita tehdä. Olisihan se mahtavaa, jos työkaverini ystävällisesti hoitaisi tuollaiset minulta sujumattomat tehtävät. Kuten arkistointi, erilaisten lomakkeiden täyttö – joissa aina kysytään samat asiat! – , ja muutenkin tarkistaisi ja viimeistelisi asioita, jotka on tehtävä tarkkojen ohjeiden mukaan. Jos on olemassa ohjeet, miten joku asia tehdään, mihin siihen minua tarvitaan, ajattelen.

Jotta tekoäly-ystävälläni ei olisi liian tylsää, kysyisin aina hänen mielipidettään tärkeissä asioissa. Ja hänellä olisi ilman muuta oikeus kertoa, mitä asioita hän itse pitää tärkeinä.

Huumorikaan ei olisi pahitteeksi. Mitähän tekoäly vastaisi, kun häneltä kysyisin, onko hän oikeasti älykäs? “On minullakin huonoja päiviä?” tai “En tunne itseäni tyhmäksi mutta intuitiossani on kehittämisen varaa?” Vai vastaisiko hän: “Kyllä, tulen älykkääksi heti kun vain opetat minulle, mitä älykkyys on.” Oops.

Toinen toiveeni on, että käyttäisimme kehittyvää teknologiaamme yhteistyöhön miljoonien ihmisten välillä. League of Legends – nimistä tietokonepeliä pelaa Riot Games- yhtiön mukaan 100 miljoonaa ihmistä kuukaudessa ja melkein 30 miljoonaa ihmistä päivässä. Entäpä jos nuo miljoonat sen sijaan, että keskittyisivät tuhoamaan vastustajiensa puolustusta, tekisivätkin yhteistyötä vaikeasti ratkottavien ongelmien eteen? Kuka pystyy kehittämään puolustusrakennelman, joka auttaa ilmaston muutoksem hidastumisessa tai suunnittelemaan neuvotteluasetelman, joka estäisi sodankäyntiä? Esimerkiksi Superstruct.org -niminen kalifornialaisen Institute for the Future:n peli toi yhteen tuhansia pelaajia miettimään, miten yhteiskunta saisi lisää elinaikaa seitsemän “superuhan” tuhotessa maapallon. Toiset yhteiskunnalliset pelit ovat kutsuneet vapaaehtoisia miettimään, miten köyhyyttä voisi vähentää tai miten kaupungissa voisi järjestää huolenpitoa toinen toisistaan, tuntemattomienkin kesken.

Meillä on ensimmäistä kertaa teknologiaa, joka mahdollistaa miljoonien ihmisten yhteistyön. Miksi emme käyttäisi sitä hyväksemme yhdessä tekemisen kehittämiseen maantieteellisistä rajoista ja poliittisista uskomuksista riippumatta, tai jopa niitä pelissä hyödyntäen? Näkemysten moninaisuushan toisi yhteispeliin haastetta, ja erilaisuuden ottaminen mukaan ratkaisujen etsimisessä saattaisi auttaa ymmärtämään, miksi jotkut ovat asioista niin eri mieltä.

Hyvä Joulupukki, toivon, että nämä toiveet mahtuvat pukinkonttiin eikä matkasta tule liian raskasta. Tekoälyni auttaa mielellään parhaan reitin laskennassa tänne etelään.