Miten jalostavan työn osuutta voidaan lisätä? – Työntutkimus- ja mittaustutkinto

Eilen sain jakaa todistuksia valmistuneille työntutkijoille. Puolen vuoden koulutuksen aikana osallistujat ovat kehittäneet ja kehittyneet valtavasti. Loppukokeen viimeinen kysymys oli ”Miten jalostavan työn osuutta voidaan lisätä?”. Tällä kysymyksellä halusin testata millaisia eväitä osallistujat ovat saaneet mukaansa koulutuskokonaisuudesta. Vastaukset olivat huikeita! Osa olisi ansainnut vastauksestaan enemmänkin kuin maksimipisteet. Moni kertoi millaisia kehittämistoimenpiteitä he ovat tehneet organisaatioissaan koulutuksen aikana, miten menetelmät ovat kehittyneet, toimintatapoja on muutettu turvallisemmaksi ja laatu on parantunut.

Johdolle kehittämistoimenpiteitä on perusteltu paitsi tuottavuuden kasvulla niin myös säästöillä. Säästöjä syntyi esimerkiksi sairauspoissaolojen vähenemisellä, kun kuormittavat ja jopa turvallisuusriskejä aiheuttaneita työtapoja kehitettiin turvallisemmiksi ja ergonomisemmiksi.

Työntutkimus ei ole enää pelkkää kellottamista. Opettelemme käytännönläheisesti Lean-harjoitustehtaassamme erilaisia tutkimusmenetelmiä, menetelmäkehitystä ja työnopastusta. Pohdimme myös työturvallisuus- ja ergonomianäkökulmia laatua unohtamatta. Koulutuksessa on toki mukana myös perusaineksina joutuisuuden ja elpymisaikojen määrittämistä, suoritepalkkaukseen ja muihin palkkausjärjestelmiin tutustumista sekä liikeaikajärjestelmiin perehtymistä.

Opittuja asioita testaamme tenttien lisäksi välitehtävillä, jotka ovat omaan työhön ja organisaatioon sovellettuja tutkimuksia.

Ehkä parhaan palautteen sain eräältä vasta kolmisen vuotta työelämässä olleelta osallistujalta. Hän kertoi saaneensa tästä koulutuksesta kolme vuotta lisää työkokemusta.

Näillä eväillä on hienoa lähettää uudet työntutkijat tutkimaan ja kehittämään!