”Huhut kuolemastani ovat vahvasti liioiteltuja.”

”300 000 suomalaista on jättänyt Facebookin”, huusivat suuren kotimaisen mediakonsernin otsikot alkusyksystä. Uutisten kommenttikentät täyttyivät irvileukojen naljailuista ja trollien pelottelusta. Kävin äsken pörssiyhtiö Facebook Incin tarjoaman työkalun kautta katsomassa, mitä he ilmoittavat kuukausi- ja päivätavoittavuudeksi. Annettu luku on aivan yhtä luotettava kuin kotimaisen mediatalon mediakortin luku. Eikä absoluuttisella luvulla ole mitään merkitystä.

Viestinnän ja mainonnan tekijälle kaksi asiaa on yli muiden: 1) Tavoittaako viestini haluamani kohderyhmän? 2) Aikaansaako viesti haluamani toimenpiteen tai naksahduksen vastaanottajan korvien välissä?

Internet tuli ja jäi. Arkipäiväistyi. Muuttui tylsäksi. Mutta muutti toimintatapojamme pysyvästi. Tätä kirjoitusta suunnittelin ensimmäisen kerran kuunnellen juoksulenkillä Spotifyitä mobiilinetin yli. Alustavan muotonsa kirjoitus sai Netflix-sarjan pyöriessä toisessa läppärissä. Viimeistellessäni tekstiä vilkuilin (ajatuksen kadotessa) kännykästä korisuutisia verkkopalvelusta ja odotin kollegan kuittausta sähköpostiin. Varasin VR:n mobiilisovelluksella junaliput aamuksi ja tarkistin montako tykkäystä Instagram-kuvani oli saanut päivän aikana. Isä kuittasi varanneensa (netistä) golfajan. Tieto minulle tuli tietysti WhatsAppissa.

Internet on kaikkialla. Ihan kaikkialla. Muodossa tai toisessa. Ajatelkaa, miten yllä kuvattu olisi tehty vielä 20 vuotta sitten? Walkman. Sanelin. VHS. Urheiluruutu. Faxi. Juna-asema. Diakuva. Aukioloajat. Lankapuhelin.

Viestinnän tekijälle olennaista on ymmärtää, millainen vastaanottajan ympäristö on. Miten viesti vastaanotetaan, kulutetaan, välitetään eteenpäin ja aiheuttaa reaktion. Tänään maailmaa dominoivat suositut sosiaalisen median sivustot (koska siellä ”kaikki” ovat), viihde- ja hyötypalvelut sekä keskustelu- ja verkkouutispalvelut.

Kaikki muu on turhaa kuin puutarhan hoito. Eikä sekään ole kovin tärkeää. Eikä nollalla jakaminen. Tai miljoonilla jakaminen. Internet ja teknologian kehitys on innostavaa, koska se kannustaa viestinnän tekijää oppimaan uutta, kokeilemaan ja ymmärtämään. Kaikista ei voi tulla Sibeliusta, mutta on parempi tehdä älykästä viestintää teknologian antaessa työkalut. Tervetuloa opiskelemaan!

* * *

Antti Leino kouluttaa Inforin Digitaalisen viestinnän koulutusohjelma DIKOssa. Lue lisää ja lataa esite!