Saavutettavuus hyödyttää kaikkia

Hiljattain voimaan tullut laki digitaalisten palveluiden tarjoamisesta on nostanut saavutettavuuden monen viestijän ja päättäjän agendalle. Tärkeintä on sisäistää, ettei saavutettavuus ole vain ”erikoisryhmiä” varten ja että lakiin kirjoitettu inklusiivinen ”suunnittelu kaikille” hyödyttää muillakin kuin lain piirissä olevilla aloilla.

Suomessa huhtikuun 2019 alussa voimaan tullut laki on sinänsä merkittävä, että se velvoittaa julkishallinnon ohella myös osan järjestöjä ja yrityksiä noudattamaan lakia, mikä on reilusti laajempi kohderyhmä kuin mitä EU:n saavutettavuusdirektiivi vaatii. Tämä on vahva viesti: tasa-arvoinen osallistaminen digitaaliseen yhteiskuntaan ei rajoitu viranomaispalveluihin, vaan koskee meitä kaikkia.

Laki pakottaa ajattelemaan ihmisten erilaisuutta alalla, jossa huomioidut eroavaisuudet muuten helposti rajoittuvat selainversioihin ja puhelinmalleihin. Juuri tässä ajattelussa on suuri voimavara viestinnän parantamiselle yleisesti: kun ajatellaan saavutettavuutta ”suunnitteluna kaikille”, inkluusio nousee prosessien ytimeen. Ja sinne se kuuluukin, koska saavutettavuus on aina vaikea liimata päälle jälkikäteen.

Kahdeksan suunnittelussa unohdettua ihmistä

”Saavutettavuuden huomiointi on välttämätöntä joillekin käyttäjille ja hyödyttää kaikkia”, tiivistää Etelä-Suomen aluehallintovirasto uudessa saavutettavuusvaatimukset.fi -verkkopalvelussa. Katsotaan esimerkkinä kahdeksaa ihmistä, jotka eivät ehkä tulisi ensimmäisenä mieleen, kun puhutaan saavutettavuudesta:

1. Sihteeri, jolla on hiirikäsi ja joka joutuu parin viikon ajan navigoimaan webiä näppäimistön avulla.
2. Kolme vuotta suomea opiskellut henkilö, jolla on rajallinen kielikyky ja joka ei ymmärrä monimutkaista tekstiä.
3. Opiskelija, jolla on tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö, minkä vuoksi animoitu kuvituskuva estää hänen keskittymisensä verkkosivun asiasisältöön.
4. Kansanedustaja, jonka värisokeus tekee mahdottomaksi punaisten ja vihreiden alueiden erottamisen verkkolehden infografiikassa.
5. Vanhempi, jonka lapsi nukahti syliin ja joka joutuu siksi katselemaan online-videota ilman ääntä.
6. Matkailija, joka seisoo puhelimen kanssa suorassa auringossa eikä pysty lukemaan liian heikolla kontrastilla esitettyä harmaata aikataulutekstiä.
7. Potilas, jolla on ongelmia hahmottaa suuntia karttojen avulla ja joka kaipaa saapumisohjeet sairaalaan tekstin muodossa.
8. Toimitusjohtaja, jolle etusivun bannerikaruselli ja eri tahdilla vierivät elementit aiheuttavat merisairauden kaltaista fyysistä pahoinvointia.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kenen palvelulla tai viestinnällä olisi varaa sulkea pois nämä edellä mainitut ihmiset? Suomessa digitaalisten palveluiden käyttö on haaste arviolta noin joka viidennelle henkilölle, syystä tai toisesta.

Kun ajatus ihmisten ja tilanteiden erilaisuudesta leivotaan sisään kaikkeen tekemiseen, viestintäkin ulottuu konteksteihin, joissa ihminen olisi – useimmiten huomaamattaan – kykyjensä tai tilanteen takia tullut suljettua pois.

Askel kerrallaan kohti parempaa verkkoviestintää

Yllä mainittuja kahdeksaa esimerkkiä yhdistää yksi asia: listan jokaisen elämä helpottuisi, kun palvelut suunniteltaisiin saavutettavuusperiaatteiden mukaisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi seuraavaa:

1.  Varmistetaan, että verkkosivustoa voi navigoida muutenkin kuin hiirellä tai kosketusnäytöllä.
2. Kirjoitetaan mahdollisimman helpolla kielellä ja tarjotaan tarvittaessa selkokielistä vaihtoehtoa.
3. Käytetään animaatioita harkiten, mieluiten ei itsestään käynnistyvinä ja aina pysähtymisnapin kera.
4. Ei käytetä väriä ainoana erottavana elementtinä tiedon välityksessä.
5. Lisätään tekstitys kaikkiin videosisältöihin.
6. Varmistetaan riittävä värikontrasti kaikissa sisällöissä.
7. Tarjotaan tietoa eri muodoissa.
8. Rajataan liikkuvia elementtejä ja mahdollistetaan efektien kytkeminen pois päältä.

Jos tämä kaikki tuntuu aivan liian isolta kakulta haukattavaksi, lopuksi hyvä uutinen: saavutettavuus ei ole joko/tai-asia, vaan jatkuva prosessi, jossa voi edetä pienin askelin. Ihan kaikkien tarpeita ei tulla koskaan täyttämään, mutta jokainen pienikin parannus helpottaa hyvällä todennäköisyydellä jonkun elämää. Pelkästään tämän ajatuksen pitäisi toimia porkkanana edistämään saavutettavuutta omassa työssään – vaikka joillekin se on myös lakiin kirjoitettujen siirtymäaikojen keppi.

Ja kaiken lisäksi jokainen saavutettavuudelle tehty toimenpide parantaa viestinnän perillemenoa.

Sebastian Greger kouluttaa Inforin Digitaalisen viestinnän koulutusohjelma DIKOssa. Lue lisää ja lataa esite!