Toimittaja kertoo: Haastateltavan 7 pahinta mokaa

Pääsy TV:n, radion tai sanomalehden haastatteluun voi olla tuhannen taalan paikka oman asiantuntemuksen esiintuomiseen. Pahimmillaan haastattelu on huonoa mainosta – niin haastateltavalle kuin hänen edustamalleen organisaatiolle.

Kysyin muutamalta kokeneelta toimittajalta haastateltavien pahimmista mokista. Kysyin myös siitä, millainen on hyvä haastateltava toimittajan näkökulmasta. Ja miten mokat voi välttää? Jotain on jäänyt mieleen myös omalta toimittajauralta.

Tässä siis listaa sudenkuopista, jotka toimittajien mielestä kannattaa välttää. Ja joitakin vinkkejä tiellä haastateltavaksi, josta tykkää niin media kuin yleisökin.

#Kehno valmistautuminen

Yllättävän usein haastateltava tulee jopa TV:n suoraan lähetykseen ilman kunnollista valmistautumista. Tuloksena on pahimmillaan vaikeaselkoista puhetta, josta kukaan ei saa otetta.

Hyvä haastateltava on tehnyt kotiläksynsä: Hän on ottanut selvää haastattelun aiheesta ja luonteesta. Hän tietää, mistä puhuu ja osaa korostaa olennaisia seikkoja. Hän on myös miettinyt etukäteen, kuinka tuo asiansa esiin kansantajuisesti.

#Viesti ei ole selkeä

Osa hyvää valmistautumista on miettiä, kenelle oikeastaan on puhumassa. TV:ssä ja radiossa puhutaan lähtökohtaisesti suurelle yleisölle. Erityisesti asiantuntijoiden helmasynti on harhautua selostamaan asiaa kuin alansa spesialisteille. Ammattijargonilla. Tällöin pääpointit menevät pääasiallisen kuulija- ja katsojakunnan hilseen yli – jos pointteihin taustoitukselta ylipäätään ehditään.

Hyvä haastateltava osaa tuoda viestinsä esiin ymmärrettävästi ja kiinnostavasti, elävien havainnollistuksien kera. Pääpointtejaan voi haastattelussa jopa toistaa. Kunhan sen tekee fiksusti varioiden.

#Ei vastaa kysymyksiin

Hyvässä haastattelussa on aitoa vuorovaikutusta haastateltavan ja toimittajan välillä. Joskus haastateltava jämähtää jankkaamaan omaa pääviestiään, eikä vastaa toimittajan jatkokysymyksiin. Toimittajan kaipaamia perusteluja tai esimerkkejä ei tule. Yleisölle haastateltava näyttäytyy papukaijana.

Hyvä haastateltava välttää kiertelyä ja venkoilua. Ja vastaa kysymyksiin. On kuitenkin tilanteita, joissa haastateltava ei voi vastata kysymykseen toimittajan toivomalla suoruudella. Tällöinkin hyvä haastateltava kykenee osoittamaan, että hän kuuntelee ja ottaa kysymyksen vastaan sen vaatimalla vakavuudella.

#Mainostaa ylenpalttisesti

Vaikka oman viestin tulee olla kirkas, journalistinen haastattelu ei ole ylenpalttinen mainostamisen paikka. Tämä unohtuu usein esimerkiksi markkinointitehtävissä työskenteleviltä. Oman yrityksen tai tuotteen ylistäminen voi mennä jonkin aikaa läpi suorassa lähetyksessä, mutta toimittaja ei katso sitä hyvällä. Uutta haastattelua voi olla turha odottaa – ellei ole maailmalla mainetta niittänyt ja uuden ilmiön aallonharjalla ratsastava vaikuttajapersoona.

Hyvä haastateltava on maltillinen oman firman ja sen tuotteiden esiintuomisessa, jotta ärsytyskynnys ei ylity – ainakaan liiaksi.
Mediaa kiinnostavat ilmiöt. Jos haastateltavan edustamalla firmalla on selkeä yhteys sellaiseen, voi firman ”mainostus” tulla luontevasti mukaan ikään kuin sivulauseissa.

#Vääränlainen elekieli

Vääränlainen elekieli vie TV-haastattelussa katsojan huomion pois haastateltavan sanottavasta. Häiritseviä eleitä voivat olla esimerkiksi hermostuneet silmänliikkeet tai sulkeutunut asento.

Radion tai sanomalehden haastattelussa elekielellä ei ole tietystikään vastaavaa merkitystä.

Hyvä haastateltava on tietoinen elekielestään ja tietää, kuinka olla persoonalleen luontevasti kameran edessä. Tavan ja varmuuden löytämisessä hyvä tapa on esimerkiksi mediavalmennus, jossa haastattelutilanteita harjoitellaan kameran ja median ammattilaisen kanssa.

#Väärän tiedon antaminen

Väärän tiedon antaminen medialle on yksi klassisimmista mokista, joita haastateltava voi tehdä. Erityisesti, jos sen tekee harhaanjohtamistarkoituksessa. Väärää tietoa voi myös tulla antaneeksi, jos yrittää vastata kysymykseen aiheesta, josta ei oikeasti tiedä.

Hyvä haastateltava kertoo ääneen, jos ei tiedä vastausta toimittajan kysymykseen. Jos kyse ei ole suorasta lähetyksestä, haastateltava voi tarjoutua ottamaan asiasta selvää ja palaamaan toimittajalle asiaan myöhemmin.

#Toimittajan painostaminen

Haastateltava voi yrittää painostaa toimittajaa muuttamaan jutun näkökulmaa. Toimittajan vinkkelistä se on lähinnä rasittavaa ja turhaa. Se saattaa olla myös hänelle vihje: kaiva lisää, haastateltavalla on jotain peiteltävää.

Lepsu ei kuitenkaan pidä olla. Jos esimerkiksi ilmenee, että toimittajan ”faktat” eivät ole kunnossa siihen saa ja pitää puuttua. Faktavirheiden asiallinen korjaaminen ei ole painostamista.

Eikä näkökulmien tarjoilu toimittajalle lähtökohtaisesti ole painostamista. Eikä edes epätoivottavaa. Päinvastoin. Se on jopa suositeltavaa silloin, kun haastateltavalla on uutinen tai jotain yllättävää kerrottavaa. Usein toimittajalla on vielä haastattelutilanteessa näkökulma valitsematta. Tällöin kiinnostavan uutisen tai näkökulman tarjoilemiselle on otollinen maaperä: tuhannen taalan paikka.

Onnistu median kohtaamisessa – tutustu mediavalmennukseen »

Tämä Ilari Hylkilän teksti on julkaistu ensimmäisen kerran MIFin blogissa 2.5.2016.

Kirjoittaja on entinen toimittaja. Hän on ollut räätälöimässä lukuisia mediavalmennuksia eri asiakkaille yhdessä Inforin mediavalmentajien kanssa.

Kirjoittaja

Ilari Hylkilä

Ilari Hylkilällä, FM, on monipuolinen kokemus viestinnästä, vaikuttamisesta ja organisaatioiden kehittämisestä. Aiemmin hän on suunnitellut räätälöityjä viestintävalmennuksia johtoryhmille, esihenkilöille, asiantuntijoille...

Lue lisää