Kielellä kuin kielellä, hyvällä mielellä

Tunnemme lukuisia suomalaista puhekulttuuria kuvaavia sananlaskuja ja stereotypioita. Tuppisuinen, sosiaalisesti kömpelö, ujo metsään mielijä on kansallinen taruolento, jolle kuitenkin nyökyttelemme: ”Kyllä, sellaisia suomalaiset ovat.”

Stereotypiat ovat hauskoja siksi, että niistä tunnistaa osan totuutta. Tutkimukset osoittavat, että stereotypiat muuttuvat hitaasti. Hitaammin kuin niiden kuvaama kulttuuri ja ihmisten viestintäkäyttäytyminen. Siksi saatat yhtä lailla kurtistaa kulmiasi kuin hyväksyä suomalaisen karikatyyrin, josta et tunnista itseäsi.

Itse asiassa viestinnän etnografiset tutkimukset vahvistavat, että olemme taitavia tuottamaan edellä kuvattua suomalaisuuspuhetta. Hyvin harva kuitenkaan myöntää itse olevansa kaikissa tilanteissa vaikeneva tai puhumaton. Sen takia onkin kiinnostavampaa tarkastella erilaisia puhumisen konteksteja, joissa puheen ”paikka” ja esimerkiksi hiljaisuuden merkitys ovat erityisiä. Tällaisia tiloja ja puhetilanteita ovat muun muassa kirjasto, saunominen tai makkaranpaisto leirinuotiolla.

Poskisuudelmia Paraisilla?

Kun haluamme viestiä tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti, on tärkeää pohtia, millainen viestintä eri konteksteissa on tavanmukaista tai toivottua. Onnistuminen on siis valmistautumiskysymys; suomalaisilla ei ole tapana muiskauttaa poskisuudelmia tuttavien korvaan Paraisilla, mutta se ei tarkoita sitä, ettemmekö osaisi tehdä niin Pariisissa.

Kulttuuri on eräs merkittävä viestinnän konteksti, mutta kansallisten kulttuurien erityispiirteiden korostaminen ei anna meille luotettavaa tietoa eri esiintymistilanteiden viestinnällisistä vaatimuksista. Kannattaakin siis tarkastella puheyhteisöjä ja niiden tuottamia odotuksia esiintymiselle. Kansainvälisessä diplomaattiyhteisössä esitelmälle voidaan nimittäin asettaa erilaisia vaatimuksia kuin vaikkapa monikulttuurisessa pelialan yrityksessä.

Vuorovaikutus tavoitteeksi myös esiintymisessä

Kieli ei yksin sanele käytöstä. Siksi englanniksi esitelmien pitämiselle ei ole yhtä onnistumisen kaavaa. Englanninkielisen esiintymiskulttuurin valtavirta kuitenkin vaikuttaa puheelle ja puhujalle asetettuihin odotuksiin ja puheen vastaanottoon. Esimerkiksi TED Talk -puheet ovat osoitus julkisen puhumisen muutoksista. Asioita halutaan kuulla yhä tiiviimmin, yhä vaikuttavammin, henkilökohtaisemmin ja mukaansatempaavammin.

Suomessa julkisen puheen tyypillisinä piirteinä on pidetty asiakeskeisyyttä ja vähäeleisyyttä. Esiintymiskeskeinen näkökulma, jossa puhuja on keskiössä, on tänä päivänä onneksi päivittynyt korostamaan yleisön tarpeita: mikä palvelee kuulijaa ja hänen ymmärrystään sekä sisällöllisesti että ilmaisullisesti?

Esimerkiksi englannin kielellä esiinnyttäessä prosodialla eli äänen sävyllä ja painotuksilla on paljon merkitystä. Kieltä puhutaan eri sävelellä kuin suomea, joten suomea ensimmäisenä kielenään puhuville on tärkeää rohkaistua käyttämään vivahteikasta prosodiikkaa. Eleiden vapautuneisuus ja ilmeiden avoimuus vaikuttavat sekä puhujan omaan ilmaisuun että puhujasta syntyvään vaikutelmaan.

Valmennuksesta tietoa, taitoa ja esiintymisvarmuutta

Kaikkea tätä voi oppia muun muassa Inforin Esiintymisvarmuutta englanniksi -esiintymiskoulutuksessa, jonka tavoitteena on lisätä ja vahvistaa viestintäosaamisen joustavuutta. Puhuja onnistuu viestimään tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti englanniksi, kun hän ymmärtää puheyhteisön normeja ja puhumiselle annettuja merkityksiä, tuntee yleisönsä ja valmistautuu huolella.

Suomalaisia sananlaskuja voi syystä ajantasaistaa, sillä tynnyreissä kypsyvät parhaat viinit ja kolinastakin saa komiaa valmennuksella!

***

Ira Virtanen valmentaa Inforissa muun muassa Esiintymisvarmuutta englanniksi ja Haluatko tähtipuhujaksi –esiintymiskoulutuksissa. Ira on opiskellut ja työskennellyt Uudessa-Seelannissa sekä Yhdysvalloissa ja tutustunut puheyhteisöihin (ja viineihin) asuessaan viime vuodet Belgiassa ja Ranskassa.