Putkipostista digiaikaan

Olen tehnyt viestintää ja markkinointia viidellä vuosikymmenellä ja saanut seurata alan digitalisoitumista aitiopaikalta. Työurani alussa, 70-luvun lopussa työskentelin suuren päivälehden kuvatoimituksessa. Valokuvia rajattiin punakynällä ja ne lähetettiin putkipostissa talon sisällä osastolta toiselle – nyt samanlaista putkipostia käyttävät apteekit! Toimittajille maksettiin erillistä korvausta siitä, että he tallensivat tekstinsä tietokoneelle.

80-luvun alussa kiikutin henkilökohtaisesti lehdistötiedotteita STT:n lokeroihin ja markkinointiesitteitä tehtiin saksilla ja liimalla. Silloin uskottiin myös julisteiden voimaan. Oma tietokone vuosikymmenen lopussa helpotti tekstin tuottamista. Kirjoittamisen saattoi aloittaa vaikka jutun lopusta, eikä tarvinnut enää käyttää korjauslakkaa. Olin mukana tekemässä Suomen ensimmäisiä korkeakouluopiskelua esitteleviä multimediaohjelmia. Niiden videot tallennettiin erilliselle levylle, jotka piti teettää Lontoossa.

Seuraavalla vuosikymmenellä sain ensimmäisen kännykkäni, jonka pikkuantennin vedin esiin ennen soittamista. Oli hienoa jättää viesti kännykän kautta, jos vastaanottaja ei ollut tavoitettavissa. Mediatiedotteet kulkivat jo sähköisesti tiedottajan, STT:n ja median välillä. Tuotin verkkopalvelun, jossa valinnat tehtiin näyttöä koskettamalla! Viestijälle suuri haaste oli käyttöliittymän suunnittelu ja sen pohtiminen, miten käyttäjä verkkopalvelussa liikkuu. Internet oli mullistanut oman roolini sisällöntuottajana ja sen jakajana.

Some innosti jakamaan

Digitaalinen viestintäUusi vuosituhat toi mukanaan lisää uusia kanavia. Avasin oman Facebook-tilini 2007 ja muutama vuosi sitten ryhdyin twiittaamaan. Kännykästä oli tullut monipuolinen jatke aivoilleni. Se ei jäänyt kotona enää eteisen pöydälle, vaan kulki mukanani huoneesta toiseen. Sen avulla pidin yhteyttä – kerroin muille, mitä minulle ja työpaikalleni kuuluu. Yhden ratikkamatkan aikana saatoin lukea kiinnostavan jutun, blogin, seurata keskustelua ja ihailla ystävien upeita valokuvia Instagramissa.

Oma työssäni viestintävalmennuksista viestiminen ja markkinointi on muuttunut melkoiseksi palapeliksi. Kun aiemmin olimme lähettäneet sähkö- ja printtisuoria, niin nyt ovat pöydällä edellisten lisäksi Facebook, Twitter, Instagram, LinkedIn, Yammer ja erilaiset extranetit. Sopivan mixin suunnittelu ja toteutus alkaa olla melkoinen taitolaji. Ei riitä, että tunnen kanavien parhaat käyttötarkoitukset, pitää hallita myös eri kohderyhmien ja mediasukupolvien käyttötottumukset ja -toiveet näissä kanavissa.

Monikanavaisen viestinnän vaikuttavuuden seuranta on oma lukunsa, mittareita on joka lähtöön. Mitä ne kertovat viestieni todellisesta vaikuttavuudesta ja tehosta? Miten niiden yhteisvaikutusta voi arvioida?

Viestinnän digitalisoituminen on mullistanut myös asiakkaideni viestinnän. Johdon pitäisi ymmärtää viestinnän murros ja dialogin lisääntynyt tarve sekä eri kanavissa että kasvotusten. Esimiesten olisi hyvä hallita motivointi ja kannustus myös etänä. Asiantuntijoiden pitäisi osata kirjoittaa verkkoon houkuttelevaa tekstiä, julkaista koukuttavia kuvia ja esiintyä rohkeasti videokameralle.

Minkälaisen tarinan kirjoittaa nuori kollegani 30 vuoden kuluttua, kun digitaalisaatio on jo levinnyt alueille, joista emme vielä osaa edes uneksia?

Paula Pauniaho

Asiakkuuspäällikkö, viestintä
Infor

Like and share with your friends:Share on FacebookShare on Google+Tweet about this on TwitterShare on LinkedInPin on PinterestEmail this to someone