Miksi turvallisuuden tunne näkyy alimmalla rivillä?

Syyskuussa toteutui Nordic Business Forum kolmen pitkän taukovuoden jälkeen. Se toi tuttuun tapaan Helsinkiin joukon kansainvälisiä puhujasupertähtiä. Vaikka esiintyjille varattu 45 minuuttia ei aina antanut mahdollisuutta päästä syvälle kiinnostaviin aiheisiin, oli tarjolla silti huimia oivalluksia ja suuria tunteita. Olin yksi 7 000 onnellisesta paikan päälle päässeistä. Osallistujana minulle pysäyttävin puheenvuoro oli Harvard Business Schoolin professori Amy Edmondsonin pitämä puheenvuoro pelottomasta organisaatiosta. Hänen puheensa ydin käsitteli tiimien ja organisaation kykyä suoriutua tehtävistään, kehittää toimintaansa ja löytää aiempaa parempia työtapoja.

Vaikka suorituskyvyn tekijöitä on monta ja toiminnan konteksti vaikuttaa niihin, löysi Edmondson yhden selkeän yhdistävän ja suoraan suorituskykyyn korreloivan tekijän – psykologisen turvallisuuden. Mitä korkeampi koettu psykologinen turvallisuus tiimissä oli, sitä paremmin tiimi kykeni käyttämään osaamisresurssejaan, kehitti toimintaansa ja suoriutui tehtävistään. Päinvastoin tapahtui, kun koettu turvallisuuden tunne oli matala. Arkikielellä tutkimus osoitti, että koettu turvallisuuden tunne näkyy positiivisesti alimmalla rivillä.

Mitä turvallisuuden tunne oikein tarkoittaa ja mistä se syntyy? Edmondson nosti esiin, että jopa ensimmäisen intuition vastaisesti turvallisuuden tunnetta nostaa tiimin sisäinen kova vaatimustaso ja tiimin jäsenten sisäinen tilivelvollisuus toiminnastaan. Korkean psykologisen turvallisuuden omaavien tiimien sisäinen vuorovaikutus ei tyypillisesti ole pehmeää. Ongelmista ja haasteista puhutaan ja vaikeat asiat nostetaan yhteiseen keskusteluun. Viestintää kuvaa kuitenkin keskinäinen arvostus ja tasavertaisuus. Etenkin jälkimmäinen nousi tutkimuksessa merkittäväksi tekijäksi (ottaen huomioon terveydenhuoltosektorin hierarkkisuuden toimialana). Kärjistäen voisi sanoa turvallisen huippusuorittavan tiimin väittelevän keskenään koko ajan parhaasta tavasta toimia, mutta samanaikaisesti arvostaen erimielistä tiimitoveriaan. Kun tällainen toiminta leviää laajempaan kontekstiin, puhutaan pelottomista organisaatioista, joiden palkintona on ketteryys, joustavuus ja muutosherkkyys.

Mitä minä voin tiimini jäsenenä tehdä yhteisen turvallisuuden tunteen eteen? Edmondsonin puheessa näkökulma oli toimitusjohtajan. Miten organisaation johtaja pystyy edesauttamaan psykologisen turvallisuuden tunnetta? Hänen ratkaisunsa ensimmäinen askel sopii kuitenkin meille kaikille. Aloita itsestäsi ja omasta toiminnastasi. Miten minä edistän avoimuutta, arvostusta ja yhteistä tavoitteellisuutta omassa toiminnassani? Millaista minun viestintäni on? Olenko kiinnostunut olemaan oikeassa ja kuulemaan vain hyviä uutisia? Arvostanko oikeasti omia työtovereitani?

Jos maltat pysähtyä näiden kysymysten äärelle, ovat ne varmasti ensimmäinen askel pelottomampaan organisaatioon.

Kirjoittaja Tauno Taajamaa toimii liiketoimintajohtajana MIFissä (Infor, Johtamistaidon opisto, Fintra) ja vastaa johtamisen, kansainvälistymisen ja viestinnän koulutuksista. Hänellä on yli 20 vuotta kokemusta kehittämisen asiantuntijana. Johtamistyön lisäksi hän toimii kouluttajana ja myy vaativia kehittämisprojekteja. Valmentamisen erityisosaamisalueina hänellä ovat johtoryhmän kehittäminen, vaativa henkilöstötyö, vuorovaikutustaidot työyhteisössä, myynti- ja markkinointistrategia, käytännön asiakastyön johtaminen, monikulttuurisessa toimintaympäristössä johtaminen sekä aikuispedagogiikka.