Osaamisen toivelista vuoden päätteeksi

Johtamisessa ja muodissa on jotain samaa. Kumpikin herättää suuria tunteita, elää vahvasti ajassaan ja uudistuu jatkuvasti. Kumpikin myös kierrättää aiemmin keksittyä materiaalia uudelleen ja uudelleen. Muodissa katsotaan menneitä vuosikymmeniä aina uudesta näkökulmasta. Vanhat leikkaukset ja muodot lainataan ja tuoreutetaan moderniin näkemykseen.

Olen tänä syksynä törmännyt tähän ilmiöön organisaatioiden osaamisrakenteiden johtamisen tematiikassa. Osaamisen tunnistaminen oli vuosituhannen vaihteessa kuuma kehittämisaihe. Organisaatiot pyrkivät todentamaan ja johtamaan sekä näkyvää että näkymätöntä osaamistaan mammuttimaisilla dokumentaatioilla ja kuvauksilla. Tämä sama teema on nyt tuoreutettu ja tekoälyvahvistettu globaalien konsulttitoimistojen toimesta uusimmaksi tavaksi löytää kilpailuetua. Tavoite on hyvä ja kunnianhimoinen, mutta tekoälypohjaisten kuvaamishankkeiden haaste on kuitenkin edelleen sama kuin analogisemmissa versioissaan. Mammuttimainen organisaatioiden back-end data pitäisi saada elämään verkostossa ihmisten toimesta tapahtuvan arvontuotannon kanssa, jotta hanke voisi alkaa tuottaa johdettavissa olevaa tiekarttaa osaamisten kehittämiseen. Uusimmillakin tekoälyohjelmistoilla on vaikeuksia mallintaa ja monistaa työtä, jota motivoitunut ja sitoutunut asiantuntija tekee ratkoessaan yhdessä asiakkaan kanssa ongelmia. Tämä väli ihmistyön ja back-end datan kanssa tekee strategisen osaamisen kehittämistyön edelleen vaikeaksi.

Koska kaikilla ei ole varaa Deloitten tai IBM:n vetämiin projekteihin, on näin joulun alla hyvä miettiä, miten osaamistarpeita voisi tunnistaa miljoonahankkeita kotikutoisemmin. Ensimmäiseksi tulee mieleen vanha sanonta: ei kysyvä tieltä eksy. Nopeat vastaukset strategisen osaamisvajeen tunnistamiseen löytyvät oman organisaation asiantuntijoilta. Datan laatuun vaikuttaa kuitenkin eniten taito kysyä. Oikeiden kysymysten löytäminen voi vaatia työstöä, mutta vastaukset osuviin kysymyksiin voivat yllättää ja avata samalla myös monia muita organisaatiolukkoja. Brittiläinen In4Impact ajatushautomo toteutti laajan kansainvälisen selvityksen suomalaisen Howspacen alustalla tänä syksynä. Selvityksen mukaan 81 % asiantuntijatyöntekijöistä tuntee, että heitä ei kuulla omissa organisaatioissaan. Siksi suora kysymys asiantuntijoille niistä tekijöistä, joiden vuoksi asiakas ostaa meiltä eikä kilpailijoilta, voi arvokkaan datan lisäksi synnyttää sivutuotteena myös sitoutumista ja motivaatiota.

Perinteisen joulupukin joululahjatoivelistan voisi siis organisaatioissa kääntää toisin päin. Ei johdon tarvitse keksiä ja kirjoittaa hienoa konsulttiavusteista analyysia strategiasta johdetuista osaamisaukoista. Strategisen kilpailuetuajattelun kirkastamiseksi riittää, että kysyy henkilöstöltä, mitä meillä jo on.

Kirjoittaja Tauno Taajamaa toimii liiketoimintajohtajana MIFissä (Infor, Johtamistaidon opisto, Fintra) ja vastaa johtamisen, kansainvälistymisen ja viestinnän koulutuksista. Hänellä on yli 20 vuotta kokemusta kehittämisen asiantuntijana. Johtamistyön lisäksi hän toimii kouluttajana ja myy vaativia kehittämisprojekteja. Valmentamisen erityisosaamisalueina hänellä ovat johtoryhmän kehittäminen, vaativa henkilöstötyö, vuorovaikutustaidot työyhteisössä, myynti- ja markkinointistrategia, käytännön asiakastyön johtaminen, monikulttuurisessa toimintaympäristössä johtaminen sekä aikuispedagogiikka.